Tässä taannoin vietimme töissä varhaisnuorisotyöntekijöiden retkipäivää. Retkipäivän suuntana oli Yläneen Luontokapinetti (Luontokapinetti) ja Pahkaparatiisi (Pahkaparatiisi) Huittisissa.
Luontokapinetissa vierailuun kuului tunnin lumikenkäilymetsäretki oppaan johdolla. Ja ai että, meillä oli mahtava opas siellä! En ehkä ole koskaan saanut koulussa niin mielenkiintoista ja järkevää opetusta siitä, mitä luonto on ja mitä metsässä tapahtuu. Ne olivat niin mielenkiintoisia asioita, että nyt on pakko kirjoittaa ne tänne blogiin muistiin... Sen verran kuin nyt melkein kuukauden jälkeen enää muistaa. (Pidin kyllä kovasti biologiasta koulussa, mutta jotenkin ne asiat opetetaan aina niin jäyhästi ja pitää opetella ulkoa asioita, niin ei sitten tahdo muistaa niitä oppimiaan asioita. Ja se on kyllä surku, kun pitää lapsena/teininä olla jotenkin niin typerä ja ajatella, että ei muka tarvi niitä tietoja myöhemmin....)
Asiaan!!
Metsään siis menimme lumikenkäilemään. Ja "oppitunti" alkoi heti parkkipaikalta!!
- Mitä on luonto? - nooo.... metsää... mitä ihminen ei ole tehnyt... - Ei, vaan luonto on kaikki mitä meidän ympärillä on! Kaupunkikin on luontoa, autot, talot, kaikki.
En tiedä ajattelevatko kaikki, että luonto on tämä kaikki missä me olemme ja me olemme osa luontoa. Niinhän me ollaan, osa luomakuntaa!
Toinen asia, jonka opimme, oli se, mistä tunnistaa kuusen ja männyn siemenet. Siemen on "kuusella kuopassa, petäjällä pihdeissä". Mustarastaskin lauloi, ihana laulu on se.
Kurjenrahkan kansallispuistossa kuljimme kiemurrellen ja välillä pysähdyimme erilaisten asioiden äärelle. Ja ensimmäinen asia oli se, että luonnossa tapahtuu koko ajan jotain. Tärkein asia on kasvaa täysikasvuiseksi ja lisääntyä. Kaikki liike ja kasvu mitä tapahtuu, pyrkii siihen, että lisäännytään! Metsässä kilpaillaan elintilasta ja jokaisen on etsittävä omaa suotuisaa paikkaansa kasvaa ja lisääntyä. Ja heikoimmat jäävät jalkoihin. Esimerkiksi puut: Puun rakennusosat ovat selluloosa ja lingiini. Niitä kahta ainetta puu tarvitsee kasvaakseen. (Ja alle 2,5-metrinen on muuten pensas. Vaikka olisikin puukasvi.) Lingiini on vielä se tärkeämpi aine. Se, joka pitää selluloosan kasassa. Niin tietenkin tarvitaan siis aurinko eli energiaa ja kivenmurusia ruoaksi ja kaikkea sellaista. Mutta jos lingiiniä ei ole, niin homma menee puihin :) Lingiinin puuttuessa ja syysmyrskyn yllättäessä puu kaatuu ja kuolee. (Nyt tulee niin paljon ajatuksia, että en ehdi kirjoittaa kaikkea järkevästi.) Ennen kuin puu lahoaa ja kaatuu, on ehkä tapahtunut niin, että Tikka on tullut ja koputtanut puun kylkeen reikää, saadakseen ravintoa, ja siitä reiästä pääsee pienen pieniä itiöitä syömään lingiiniä puusta. Ja niin on kierrätys valmista.
Tosiaan, kierrätys. Me ajatellaan, että me kierrätetään kun viedään maitopurkit energiajätteeseen jne... Mutta metsässä se kierrätys on sitä oikeaa kierrätystä. Kaikki se kuollut aines muuttuu ravinteeksi jollekin toiselle kasville ja ötököille jne. Siellä kierrätetään kaikki!
"Mättähältä mättähälle Mikki Hiiri käy..." Mutta ei kannata Mikki Hiiriä seurata suolla mättähältä mättähälle. Suolla kulkemisessa kuulemma on sellainen juttu, että siellä suolla kun kasvaa tupasvillaa. Ja sitä tupasvillaa on siellä sillä lailla kerroksittain ja limittäin ja siitä tulee sellainen mätäs. Mutta! Mättäälle voi astua vain yhden kerran. Sen yhden kerran jälkeen tupasvillan juuret katkeavat ja se mätäs ei enää kanna.. Aika jännää, eikö vain!
Metsässä kilpaillaan elintilasta ja lisääntymisestä! Siellä kasvaa spesialisteja ja generalisteja. Generalistit elävät minkälaisissa olosuhteissa vaan, sopeutuvat erilaisiin olosuhteisiin. Spesialistit taas ovat erikoistuneet tietynlaiseen elinympäristöön. Ne eivät selviydy missä tahansa. Siksi myös osa lajeista kuolee sukupuuttoon, kun biodiversiteettiä eli luonnon monimuotoisuutta muokataan. Koska olosuhteet muutttuvat eikä ole enää ravintoa. Samalla kun joku laji kuolee, saattaa kuolla toinenkin laji, koska kierrätys ei enää toimi. Surullista, mutta onko se sittenkin vain luonnollistakin? Kumpi sinä olet, spesialisti vai generalisti? :)
Äh, tästähän olis tullut monta blogikirjoitusta oikeastaan. Koska yksi ajatus on se, että auringon eli energian jakaantuminen eri tavalla Suomeen kuin vaikka Etelä-Amerikkaan aiheuttaa meillä sen "luterilaisen murheen ja tuskan ja vaivan". Kun taas Etelä-Amerikassa saatetaan ottaa rennommin. Koska valoa meillä on vähemmän, meidän ruokien kasvukaudet ja kaikenlainen selviäminen on hankalampaa, ja meidän täällä Suomessa pitää miettiä ja valmistautua talveen ja kaikenlaisiin tuleviin olosuhteisiin. Pitää olla ruokaa pahan päivän varalle, koska sitä ei ole aina tarjolla. Aina ei saa tuoretta ruokaa. Ei ihme, että välillä on niin ankeaa täällä Suomessa.
Ja kun vielä kulkisi metsässä enemmän ja huomioisi vaikka syötyjä käpyjäkin paremmin ja opettelisi, niin voisi oppia niistä erottamaan, että mitä eläimiä metsässä elää. Esimerkkinä kuusenkävystä, jonka voi syödä ainakin neljällä eri tavalla. Käpylintu syö sen tarkasti ja siististi, halkaisten sen silmun siemenen ympäriltä ristinokallaan, Käpytikka ronkkii nokallaan sotkuisesti, Orava syö jättäen rangan ja molempiin päihin pienet nokareet. Myyrä taas jättää rangan ja pään, josta käpy roikkuu puusta.
Jännää!!! Pitäisköhän tässä ihan vaihtaa alaa ja mennä metsään!!
PS. Niin siis, syötiin sieltä suolta pakastekarpaloita. Ne oli todella hyviä!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti