Joulukortit. Check.

Jep. Joulukortit on hoidettu. Mulla oli vakaa suunnitelma kirjoitella mietteitäni jokaisena adventtina. No. Eihän se onnistunut. Mutta onkohan tuolla niin väliä...

Lucian päivä. Äidin syntymäpäivä. Tänä vuonna joulukorttien postittamispäivä. Sittenkin se meni viime tippaan :) Mutta postitettu on. Ja osa jaetaan ihan sillä lailla suoraan antamalla, ilman postin välikäsiä. Toivottavasti kaikki tulee nähtyä ennen joulua, se olisi suotavaa. Ja tulee kyllä... Noniin liikaa jaarittelua joulukorteista... 

Nyt on perjantai ja Miehen kanssa kotosalla oleillaan. Katotaan mitä keksitään. Tänään ei pitäisi olla mitään erityistä.. Puuroa aattelin kyllä keittää ja ehkä jos vähän tontunhommia hoitaisi, niin saisi vähän joulutunnelmaa lisää tähän kotiin myös. Ulkona varmaaan täytyy tänään vielä piipahtaa, koska askeleet eivät ole ihan täynnä vielä tälle päivälle... 

(hmm...tv:stä meni hetkeksi ääni kun sähköt vilahtelivat...johtuneeko Seijasta vai mistä lienee, siis Seija-myrskystä. Se vielä myrskystä, että viime yönä kun joka paikassa kolisi ja puhisi, niin mä nukuin taas pitkästä aikaa hyvin!)  

Huomenna oliskin kovin mukavaa mennä joulunavaustohinoihin kaupungille mukaan, mutta siellä on ihan hulluna väkeä kuitenkin ja hermothan siellä jouluhärdellissä menee... Onhan tässä aikaa neljänä muunakin päivänä hoitaa loput tontunhommat. 

Nyt on kyllä aika laittaa koneet kiinni ja nostaa takapuoli sohvalta, ettei se ihan tartu siihen kiinni.

TV-vinkki, joka ei mitenkään liity jouluun... Siis: Kiehtova maailma: Eloisa Irlanti. Neljäosainen sarja Irlannista. Löytyy varmaankin Yle Areenasta. Nuo kaikki muutkin Kiehtovat maailmat on mua alkanut kiehtoa, viimeksi kiehtoi sarja Chatsworthin kartanosta. Mahtavaa! 

Hyvää viikonloppua ja Lucianpäivän loppupuolta! Valoa ja Iloa elämääsi :)  

PS. 

Kuva toisen adventtisunnuntain iltapalasta... Puuroa, juustoja, keksejä, omenaa ja glögiä.. Namnamnamnam.

Meillä oli tyttöjen kanssa kerhossa kekkerit. Vähän ovat huonoja nämä kaksi kuvaa, kun on kännykällä hämärässä ottanut kuvat...

PPS. Tänään olis kuulemma pitänyt syödä Lucia-pullia, Lussebullar. Ehkä jonain vuonna pitää olla Ruotsissa Lucian päivänä, se vois olla elämys.

Ensimmäinen adventti.

Ensimmäinen adventtisunnuntai. Se oli viime sunnuntaina. Jouluvaellus töissä saatiin päätökseen lauantaina ja mun sunnuntai oli varattu pelkästään palautumista varten. Seurakunnan töissä on kyllä vähän se ongelma, että silloin, kun pitäisi hiljentyä, rauhoittua, hidastaa, niin seurakunnassa vauhti vaan kiihtyy. Ja jos se jo nuorisotyönohjaajalla kiihtyy ihmeellisesti, niin kyllä papeilla ja kanttoreillakin kiirettä pitää. 

Ensimmäinen luukku partiolaisten joulukalenterista avattiin ja Hoosiannaa laulettiin. Lattomeren kirkkoon pääsin Tädin kanssa laulamaan. Teimme kävelyretkeä samalla tuiskussa ja tuulessa mustia jäitä pitkin. Joka tapauksessa kirkkoon päästiin hyvin ja takaisinkin sieltä. Askeleitakin kertyi huimaa vauhtia.  Adventin ruokaa syötiin Isän ja Veljen toimesta. Hyvää ruokaa olivat äitien-tekemistä-ruoista laittaneet. Omia perunoita oli tietenkin keitetty. Ja paistia.

Adventtiin mahtui vielä joulukalenterien tekoa, Siskon koiran hoitoa, kyläilyä toisen Tädin perheen luona. Kummipoikakin sai oman kalenterinsa ja Kummityttö jo aikaisemmin.

Meillä oli myös Isän ja Veljen kanssa reilun tunnin mittainen adventtitanssi. Luulenpa, että siitä tulee suosittu perinne :) Tanssiin osallistuivat myös yhdet lipputangon jouluvalot sekä traktori. Tanssin aikaan oli ulkona jo pimeää, tuulista ja sateista, mutta kyllähän ne valot sitten saatiin kutakuinkin selvitettyä ja lopputulos näytti tältä: 

Kuvan laatu on huono, ja tämä ehkä oli paras kuva minkä sain. Kuvan oton aikaan oli jo aika kiire sisälle.

Noi valot eivät siis ole lipputangossa, vaan tuo erillinen tolppa laitettu saunan päätyyn valoja varten. Helpompaahan olis varmaan ollut, jos ei olisi tuota tolppaa ensin nostettu ja valot olis jo purkaessa keväällä laitettu siististi. Mutta sitten meillä ei olis ollu ollenkaan yhtä hauskaa yhteistoimintaharjoitusta ja adventtitanssia kuin meillä nyt oli. Enemmänkin tanssijoita olis tarvittu. 

Siunattua Adventinaikaa Sinulle!

Aikaoptimisti.

Aikaoptimisti: 
- ehtii päivän aikana vaikka mitä. 
- ainakin paperilla kaikki näyttää hyvältä. 
- pää on täynnä kaikenlaisia suunnitelmia. Ja ajatuksia. 
- Ja monta asiaa voi tehdä ihan yhtäkkiä. Ja samaan aikaan. 
- aikaoptimistilla aikaa kuluu erilaisiin tehtäviin vähemmän kuin todellisuudessa.
- suunnitelmiin ei ole laskettu väsymystä, migreeniä, logistisia ongelmia, yllätyksiä. 
- ei siis ole varaa ikäviin eikä iloisiin yllätyksiin. Mikä on kyllä harmi. 

Sellasia ajatuksia pikaisesti :) Nyt skypeilyä kullan kanssa. Kanske vi måste tala svenska nu hela tiden, eftersom ruotsia puhuvien parisuhteet voivat hyvin. Niin ne sano uutisissa ;)  

Aikaoptimisti saa myös 10000 askelta ihan tuosta vaan päivän aikana!!! Eihän se ihan niin mee, ja hulluksihan sitä tulee askelia metsästäessä, sateessakin pitää lenkkeillä. Aika hauskaa! Ainakin aina hetken. 

Pyhäinpäivää!

Huoh. Aikaa on kulunut jo viimeisestä kunnollisesta kirjoituksesta. Edellinenkin syyspäivitys oli todella hätäinen. Se, että blogiin ei ehdi kirjoitella viestii kyllä siitä, että on aika paljon kaikkea muuta tekemistä. Ja nyt on ollut. Hääkuvien järjestämistä ja pähkäilyä, leireilyä töistä, syyshommia Haapajärvellä, paidan neulomista, sukkien neulomista, askelten keräämistä, pikkuveljen muuttoa... Välissä pitää pitää myös koti siistinä ja työtkin tehdä. On myös ratsastusta, lenkkeilyä, kahvakuulaa. Ruoanlaittoa, pihahommia Lattomerellä, Tanssii tähtien kanssa, Vain elämää, Puoli seitsemän. Käytävän siivousta (tosi harvoin, mutta menee siihenki oma aikansa.) Ja kun Kulta on kotona niin ei oikein kerkiä ja viitti istua koneella. Ja kun Kulta on Ruotsissa, on aika skypeillä ja silloin tässä koneella istuu niin paljon, että ei jaksa muina aikoina oikein aikaa kuluttaa siihen. 

Nyt Kulta on kyllä kotona ja Pyhäinpäivä on aloitettu lööbailulla kotosalla. Enduroa tulee telkkarista ja mä teen kaikenlaisia hommia. Mulle osui tiskivuoro, ja vihdoin sain selvitettyä talvivaatteet odottamaan kylmiä ilmoja. 

Marraskuu, tuo kaikkien inhokkikuukausi. Nyt alkaa jo joulun odotus. Ainakin mulla tänä vuonna. Tää on vähän tällainen välikuukausi vaan. Oon jo heltynyt perinteistäni joulun suhteen. Tai en oikeastaan, mutta ajatuksissa olen jo nyt lähempänä joulua kuin aikaisemmin. Turha tässä nyt nipottaa ja kärvistellä ekaan adventtiin asti, kun voi nyt jo aloittaa pikkuhiljaa kodin ja mielen valmistamisen adventin aikaan ja joulujuhlaan! 

Ekat glögit juotiin harvinaisesti jo Haapajärven reissulla. Se oli kyllä Yllättävää multakin. Vaikka fiilistelenkin vähän jo kaikkia joulusuklaita, niin se oli kyllä järkytys, että ne on jo nyt tosiaan kaupoissa. Ja ennen syyslomaa oli jo joulukalenterit!!! 

Joulusiivous ja koristeet saavat tulla edelleen vasta ekaksi adventiksi, mutta muuten tässä on jo valmistautumisen meininkiä. Muutama kaappi ja laatikko odottaa inventaariota, Joululehtiä on kertynyt ainakin neljä pöydälle jo, kerhoissa voidaan aloittaa jouluaskartelut, joulukirkkojen suunnittelu alkaa ja Kuningas tulee - jouluvaellus täyttää kohta työpäivät. Mariana tänäkin vuonna. Joulukuun suunnitelmat saa jo tehdä ja pitääkin... Mitä olis kiva syödä, missä ollaan, haetaanko kuusi, kenelle ja mitä lahjoja, keitä kutsua glögiseuraksi ja koska, milloin on kauneimmat joululaulut, milloin piparitalkoot. Ja uskokaa tai älkää, kaikki tämä tapahtuu ilman stressiä vaikka se tuntuukin hurjalta listalta. Tärkeintä kaikessa on ne ihmiset joiden kanssa saa viettää aikaa. Ja tärkeintä oliskin maksimoida se aika. 

Joulurauhaa odotellessa! 

S-Y-K-S-Y!

Syksy. Mikä ihana tekosyy polttaa kynttilöitä ja käyttää pipoja. Kotona on vähän kylmä, mutta patterit kai lämpiää. On syyshommien aika. Vaikka niitä on tässä ollut jo vähän aikaa. Mutta nyt ne syyshommat ovat oikein-niin-kuin päällänsä. On hommia, jotka rytmittävät vuotta. On hommia, joista sanotaan: "Jaahas, taas on vuosi kulunut." Syksyyn liittyen niitä on ainaskin perunoiden nosto ja omenahillon teko. 

Perunannostoa ja omenahilloa oli luvassa lämpimän Rooman loman jälkeen. Siskon kanssa reissattiin synttärireissulla ja se oli ihanaa! Kaiken Kesäisen, Ihanan Häähumun jälkeen Rooma tuli vähän puskista, mutta siellä käytiin. Täytyy myöntää, että myös syksy tuli puskista, mutta ihanaa kun se tulee! 

Tullos syksy ja syksyn hommat! 

Sateenkaari kerhojen syyskuussa. Ihana!

Elokuun viljaa, melkein valmista kauraa. Ihana hetki!

Mulla ei oo tapana laittaa ihmisiä mun blogiin, niin tämä sammakko perunamaalla pääsi mukaan :) Mummulan perunannosto on sellai homma, että jos se joskus loppuu, niin perunannoston tilalle järjestetään suvun sadonkorjuujuhla. Vaikkei satoa niin kerättäiskään! Silloin voi vaikka vain juhlia sitä että ollaan olemassa!

Vanhassa vara parempi. Etualalla äidin hillosurvin, sillä tulee näppärästi omenasosetta. Kaaos oli melkoinen, kun sunnuntaina syntyi omenasosetta, broileriwokkia, perunasalaattia, coleslawta, uuniriisipuuroa ja smoothieta.

Suklaata, nallekarkkeja ja Tivolin nähtävyyksiä. Ihanuutta!

Täällä oli IHANAA!!! Elämä on IHANAA!

Sinä, joka tänne asti luit, saatkin iloita kanssani erilaisista mietelauseista (tiiättekö niistä, joita tulee teepusseista, suklaakääröistä, onnellisen Joen siideripullojen korkeista ja kaikkialta muualta). Nämä seuraavat ovat enklannin kielellä ja löytyivät mun Rooman suklaista, tuosta Baci-suklaan konvehtiversioista. 

" If you want to be happy, do not wait" 

" Start this day with a smile and life will smile at you" 

" Persevere and pay attention" 

" Be curious, good news awaits discovery"

Voi elämä...

kun se on niiiiiin ihanaa!!! 

Loma tuli ja meni ja blogi on päivittämättä... Monen montaa ajatusta on, mutta ei vaan ole innostusta istua koneelle ja kirjoittaa, tuntuu, että nyt on niin paljon kaikkea muuta mielessä. 

Loma meni suurimmaksi osaksi Häät mielessä, ja ne Häät olivatkin Ihanat! En voi kyllä muuta sanoa, kaikki oli täydellistä ja hyvin :) Nytkin kaikki on kohta taas täydellistä kun Mies, Aviomies, tulee jälleen kotiin pian. 

Jonain kauniina päivänä tännekin tulee lisää päivityksiä... En sitä osaa luvata koska se päivä on :) 

 

 

P.S. Tänään oli meidän yksivuotiskihlajaispäivä :) 

P.P.S. Onko vähän säälittävää herätä aamulla katsomaan kolmosen aamuteeveetä vain koska siellä oli Ridge eli Ron Moss... No on! Mutta pakkohan se on myöntää, että olihan se Kauniit ja Rohkeat jotenkin merkittävä ohjelma silloin kaksikymmentä vuotta sitten... ;)

Kesäloma on täällä!!

Mullakin on nyt loma alkanut. Vihdoinkin. Ja näköjään blogista oon ollu vähän pidempään lomalla. Ei oo vaan kertakaikkiaan ehtinyt, koska on ollut aivan muuta tekemistä kuin istua koneella ja bloggailemassa. Niin paljon on ollut villiä melskettä, helinään helskettä, ettei oo oikein edes ehtinyt ajatella asioita blogiin asti. Tapahtumien välissä on pitänyt vain levätä ja hoitaa sellaisia elämän perusasioita esim. ruoanlaittoa, tiskausta, pyykkäystä, siivousta yms. asioiden järjestelyä.

Tämän kesän leirit töissä on leireilty mun osaltani ja mulla on nyt vihdoin loma. Mitenköhän saisi työajan myös tuntumaan siltä, että olis loma? Kai työ ja loma on aina sellaisia vastakohtia toisilleen. Nyt menee vähän sivuraiteille tämä juttu. Täytynee sanoa silti, että vaikka olen iloinen lomasta, niin kyllä mun työ on niin kivaa kuitenkin, että melkein lomasta se menee. Joka tapauksessa, nyt tämä loma on nauttimisen aikaa ja on aika kerätä voimia syksyn työhön. Ei voi toimia kasvattajana ja auttajana, jos ei ole saanut levätä riittävästi.

Kevät ja alkukesä on ollut todella ihanaa aikaa. On ollut kaikenlaista reissua ja retkeä, juhannus oli mukavaakin mukavampi ja kahdet polttaritkin on mahtunut joukkoon. Ihania ihmisiä on mulla kyllä ympärilläni. Onhan tässä ollut raskaitakin hetkiä ja ikäviä uutisia, mutta eikös se ole elämää se. Vain Elämää. (Vain Elämää on myös mun autossani, kun ostin sitten ne levyt... Ai että on kiva kun syksyllä alkaa taas Vain Elämää - uudet jaksot!!)

Loma siis alkoi mukavasti vesijumpalla, ja nyt on kotikin kunnossa. Asunnon ostajat ovat kovin tervetulleita. Seuraavaksi luvassa Ruotsin reissua ja häihin valmistautumista. Parin viikon päästä sitten on H-hetken aika! Ihanaa!

Jännittääkö? Onko kaikki valmistelut jo tehtyinä? - Kysymyksiä, joita kuulee häiden tiimoilta... Ainakaan vielä mua ei jännitä, ehkä sitten hääpäivän lähestyessä. Mutta en oikein tiedä, että mitä tässä pitäis jännittää. Ja kyllä, kaikki valmistelut on jo hoidossa. Paljon on tekemistä vielä, mutta näppärästihän ne tulee sitten hoidettua kun aika on. Se, mikä on tärkeää, tulee varmasti hoidetuksi ja se mikä ei ole tärkeää niin se saakin unohtua. Nämä juhlat pitää toteutua rennolla, hyväntuulisella meiningillä.

Toukokuinen Sunnuntai.

Tässä tänään teille muutamille lukijoille. Lähinnä on ruoanlaitto- ja ruokakuvia. Pari kukkakuvaakin. Olkaa hyvät, ihanaa kevättä!

Ensin ruoanlaittoa. Nämä ovat mun huippukaverit keittiössä, pieniä, mutta näppäriä apureita. Kattilavahti ja pruuvari :)

Kattilavahti vahtii kattilankantta kun keittää perunoita. Onhan se ärsyttävää kun kansi valuu koko ajan ja sitte vedet kiehuu liedelle ja tulee sotkua jnejne...

Höyrytettyä parsakaalia, kukkakaalia ja porkkanaa! Ihanan maukasta.

Lohipaistosta tulevan anopin ohjeella. Lohta, mausteita, ruokakermaa ja katkarapuja. Helppoa ja hyvää! Tuosta kilosta riittää vielä toisellekin päivälle ruokaa kahdelle.

Herneitä. Ei nenään vedettäväksi, vaan ihan syötäväksi.

Tässä se on se koko annos. Ei nyt eritisen kaunista, mutta erityisen hyvää sunnuntairuokaa. Ja muihinkin päiviin sopivaa ruokaa. Peruna on painettu sellaisen pressin läpi. Se on hyvää.

Jukka sai lisää elinaikaa. Jukka on tullut mun perheeseen jo seitsemän vuotta sitten. Tänä keväänä se näytti siltä, että se vaan kasvattaa pituutta ja kasvaa ihan kieroon. No. Sitten kokeiltiin ja katkaistiin Jukka ja laitettiin veteen. Nopeasti Jukka kasvattikin juuret ja eilen pääsi takaisin omaan ruukkuun ja uuteen multaan. Katsotaan onnistuiko elvytys.

Muorinkukka. Huuteli viime viikonlopun ostosreissulla jo. Ja nyt Kodin Terrasta kävin hakemassa oman muorinkukkani. Katsotaan nyt osaanko hoitaa tätä. Kiva tollanen viherkasvi :)

Luontoretkellä Karpaloita Pakasteesta.

Tässä taannoin vietimme töissä varhaisnuorisotyöntekijöiden retkipäivää. Retkipäivän suuntana oli Yläneen Luontokapinetti (Luontokapinetti) ja Pahkaparatiisi (Pahkaparatiisi) Huittisissa. 

Luontokapinetissa vierailuun kuului tunnin lumikenkäilymetsäretki oppaan johdolla. Ja ai että, meillä oli mahtava opas siellä! En ehkä ole koskaan saanut koulussa niin mielenkiintoista ja järkevää opetusta siitä, mitä luonto on ja mitä metsässä tapahtuu. Ne olivat niin mielenkiintoisia asioita, että nyt on pakko kirjoittaa ne tänne blogiin muistiin... Sen verran kuin nyt melkein kuukauden jälkeen enää muistaa. (Pidin kyllä kovasti biologiasta koulussa, mutta jotenkin ne asiat opetetaan aina niin jäyhästi ja pitää opetella ulkoa asioita, niin ei sitten tahdo muistaa niitä oppimiaan asioita. Ja se on kyllä surku, kun pitää lapsena/teininä olla jotenkin niin typerä ja ajatella, että ei muka tarvi niitä tietoja myöhemmin....) 

Asiaan!! 

Metsään siis menimme lumikenkäilemään. Ja "oppitunti" alkoi heti parkkipaikalta!! 

- Mitä on luonto? - nooo.... metsää... mitä ihminen ei ole tehnyt... - Ei, vaan luonto on kaikki mitä meidän ympärillä on! Kaupunkikin on luontoa, autot, talot, kaikki. 

En tiedä ajattelevatko kaikki, että luonto on tämä kaikki missä me olemme ja me olemme osa luontoa. Niinhän me ollaan, osa luomakuntaa! 

Toinen asia, jonka opimme, oli se, mistä tunnistaa kuusen ja männyn siemenet. Siemen on "kuusella kuopassa, petäjällä pihdeissä". Mustarastaskin lauloi, ihana laulu on se. 

Kurjenrahkan kansallispuistossa kuljimme kiemurrellen ja välillä pysähdyimme erilaisten asioiden äärelle. Ja ensimmäinen asia oli se, että luonnossa tapahtuu koko ajan jotain. Tärkein asia on kasvaa täysikasvuiseksi ja lisääntyä. Kaikki liike ja kasvu mitä tapahtuu, pyrkii siihen, että lisäännytään! Metsässä kilpaillaan elintilasta ja jokaisen on etsittävä omaa suotuisaa paikkaansa kasvaa ja lisääntyä. Ja heikoimmat jäävät jalkoihin. Esimerkiksi puut: Puun rakennusosat ovat selluloosa ja lingiini. Niitä kahta ainetta puu tarvitsee kasvaakseen. (Ja alle 2,5-metrinen on muuten pensas. Vaikka olisikin puukasvi.) Lingiini on vielä se tärkeämpi aine. Se, joka pitää selluloosan kasassa. Niin tietenkin tarvitaan siis aurinko eli energiaa ja kivenmurusia ruoaksi ja kaikkea sellaista. Mutta jos lingiiniä ei ole, niin homma menee puihin :) Lingiinin puuttuessa ja syysmyrskyn yllättäessä puu kaatuu ja kuolee. (Nyt tulee niin paljon ajatuksia, että en ehdi kirjoittaa kaikkea järkevästi.) Ennen kuin puu lahoaa ja kaatuu, on ehkä tapahtunut niin, että Tikka on tullut ja koputtanut puun kylkeen reikää, saadakseen ravintoa, ja siitä reiästä pääsee pienen pieniä itiöitä syömään lingiiniä puusta. Ja niin on kierrätys valmista. 

Tosiaan, kierrätys. Me ajatellaan, että me kierrätetään kun viedään maitopurkit energiajätteeseen jne... Mutta metsässä se kierrätys on sitä oikeaa kierrätystä. Kaikki se kuollut aines muuttuu ravinteeksi jollekin toiselle kasville ja ötököille jne. Siellä kierrätetään kaikki!  

"Mättähältä mättähälle Mikki Hiiri käy..." Mutta ei kannata Mikki Hiiriä seurata suolla mättähältä mättähälle. Suolla kulkemisessa kuulemma on sellainen juttu, että siellä suolla kun kasvaa tupasvillaa. Ja sitä tupasvillaa on siellä sillä lailla kerroksittain ja limittäin ja siitä tulee sellainen mätäs. Mutta! Mättäälle voi astua vain yhden kerran. Sen yhden kerran jälkeen tupasvillan juuret katkeavat ja se mätäs ei enää kanna.. Aika jännää, eikö vain! 

Metsässä kilpaillaan elintilasta ja lisääntymisestä! Siellä kasvaa spesialisteja ja generalisteja. Generalistit elävät minkälaisissa olosuhteissa vaan, sopeutuvat erilaisiin olosuhteisiin. Spesialistit taas ovat erikoistuneet tietynlaiseen elinympäristöön. Ne eivät selviydy missä tahansa. Siksi myös osa lajeista kuolee sukupuuttoon, kun biodiversiteettiä eli luonnon monimuotoisuutta muokataan. Koska olosuhteet muutttuvat eikä ole enää ravintoa. Samalla kun joku laji kuolee, saattaa kuolla toinenkin laji, koska kierrätys ei enää toimi. Surullista, mutta onko se sittenkin vain luonnollistakin? Kumpi sinä olet, spesialisti vai generalisti? :) 

Äh, tästähän olis tullut monta blogikirjoitusta oikeastaan. Koska yksi ajatus on se, että auringon eli energian jakaantuminen eri tavalla Suomeen kuin vaikka Etelä-Amerikkaan aiheuttaa meillä sen "luterilaisen murheen ja tuskan ja vaivan". Kun taas Etelä-Amerikassa saatetaan ottaa rennommin. Koska valoa meillä on vähemmän, meidän ruokien kasvukaudet ja kaikenlainen selviäminen on hankalampaa, ja meidän täällä Suomessa pitää miettiä ja valmistautua talveen ja kaikenlaisiin tuleviin olosuhteisiin. Pitää olla ruokaa pahan päivän varalle, koska sitä ei ole aina tarjolla. Aina ei saa tuoretta ruokaa. Ei ihme, että välillä on niin ankeaa täällä Suomessa. 

Ja kun vielä kulkisi metsässä enemmän ja huomioisi vaikka syötyjä käpyjäkin paremmin ja opettelisi, niin voisi oppia niistä erottamaan, että mitä eläimiä metsässä elää. Esimerkkinä kuusenkävystä, jonka voi syödä ainakin neljällä eri tavalla. Käpylintu syö sen tarkasti ja siististi, halkaisten sen silmun siemenen ympäriltä ristinokallaan, Käpytikka ronkkii nokallaan sotkuisesti, Orava syö jättäen rangan ja molempiin päihin pienet nokareet. Myyrä taas jättää rangan ja pään, josta käpy roikkuu puusta. 

Jännää!!! Pitäisköhän tässä ihan vaihtaa alaa ja mennä metsään!! 

Ihanaa Kevään Juhlaa!! Meillä syödään kohta perunasalaattia ja nakkeja ja lähdetään leffaan :) 

PS. Niin siis, syötiin sieltä suolta pakastekarpaloita. Ne oli todella hyviä!!! 

Syntymäni päivä vm.2013

Mä en vaan voi sille mitään. Nimittäin sille, että syntymäpäivä on mulle niin tärkeä päivä. Oon mä aina tykännyt syntymäpäivistä, mutta viimiset, ainakin kymmenen vuotta, oon tehnyt siitä jo jonkin sortin taidetta. Ainakin omasta mielestäni. Saattaa olla itsekästä, mutta musta se on kyllä oikeutettua. Elämä on Suuri Lahja ja siitä saa Nauttia! Jokaisella ihmisellä on syntymäpäivä ja sen saa käyttää ihan huolella mun mielestä siihen, että tekee asioita, joista nauttii ja saa ajatella, että tämä on mun päivä!! Koska psalmissakin sanotaan 

"Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän Sinua siitä..." 

Facebookkiin jo päivitinkin lyhyesti tästä päivästä, että onpas ollut mukava päivä. Olen saanut nauttia ja olen saanut Onnea osakseni, todella kiitollisin mielin olen siitä! 

Aamulla lähteissäni kahvakuulaan satuin autosta huomaamaan joutsenparin ylilennon. Se oli lyhyt mutta hieno hetki. Kahvakuulatunnille ei ollutkaan muita tullut, joten sain "yksityistunnin". Kahvakuula on kyllä hieno laji. (Ratsastus on kuitenkin yli kaiken muun, mutta jumppatunneista suosikkien joukossa on tuo kuulailu.) Uusia liikkeitä ja rajojen kokeilua, se kyllä kannattaa.. tulee Hyvä Olo! 

Tänä vuonna syntymäpäivä kului lähinnä töiden merkeissä. En onnistunut ujuttamaan tähän päivään kampaajaa tai ylipäätänsä vapaapäivää.. Mutta työpäiväkin oli mukava, koska oli synttäripäivä! Ja ihanat tytöt kerhossa olivat tehneet mulle kortin ja runon kirjoittaneet ja käyneet vähillä rahoillaan ostamassa lahjan mulle. Olipa hyvää Fazerin sinistä! Musta se oli kokonaisuudessaan todella suloista!! 

Illan vietinkin kotona, lähinnä sohvalla ja telkkarin äärellä. Iltaruoaksi söin uunipunajuuria (punajuuria, oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria, vuohenjuustoa) ja Jätskibaari Vohvelin jäätelöitä: puolukkaa, karpaloa, suklaata ja tyrniä. Suositten erityisesti karpaloa. Sisko tuli iltateelle ja suunniteltiin syksyistä Italian matkaa. Sen jälkeen syvennyin Jane Austen Book Club - leffan pariin. (Ja vielä näin huipennuksen 27 dresses - leffastakin..) (Tiedän, oon niiiin romanttisten lässyjen ystävä). 

Oon kiitollinen tänään ystävistäni, perheestäni ja sukulaisistani. Ja erityisesti siitä Tuntemattomasta Miehestä, joka mulle hetki sitten soitti. (Tuntematon siksi, että jostain syystä puhelimessa luki vain Tuntematon, ei näkynyt edes numeroa..) Kolme vuotta sitten tuo Tuntematon Mies lähetti onnittelutekstarin, ja siitä se ajatus sitten lähti ;) Ihana, Tuntematon Mies <3 

Ikävöin tänään Miehen lisäksi Mummua, jolla oli tapana aina soittaa synttäripäivänä onnittelut. Ja nimipäivänä. Pienen "terveisen" Mummulta sain Tädin lähettämän kuvaviestin kautta.. Kuvassa oli kukkia mummulan seinustalta. 

Taidanpa vielä vähän kuunnella Michael Bubleta Spotifysta ja tiskaan astiat. Tiedän on myöhä, mutta huomenna on jännä jääkiekkopäivä! 

Aprillipäivä :)

Mutta seuraavat jutut eivät ole aprillia, vaan pääsiäisen aikaa. Ja näin ollen aprillia ei myöskään ole se, että Jeesus on noussut kuolleista :D! JEI! 

Pääsiäisen ajan vietin Ruotsissa, Trollhättanissa tarkemmin ottaen. Tänään tulin kotio. Ja jos lasketaan pääsiäisen aikaan vielä palmusunnuntaikin, niin kävin kattomassa ja tutustumassa kummityttöön silloin. Ihana neiti on, useammin pitää kyllä häntä käydä moikkailemassa. Kummityttö on suloinen asia! 

Trollhättanissa oli jo kevät. Ja paljon aurinkoa. Sisustettiin meidän "ruotsinkotia". Se on siis koti, jossa toinen meistä silloin tällöin majailee, kun työt vaatii reissaamista sinnepäin. Mäkin siellä joskus majailen, aina kun vaan pääsen mukaan. Nyt pääsin pääsiäiseksi mukaan. Toinen silti jo lähti aiemmin reissuun, ja tulee vasta myöhemmin. Toivottavasti parin viikon päästä ja toivottavasti tuo kevään tullessaan!!  

Vähän kuvia kun niitä innostuin taas ottamaan... :) 

Pikkulaatikko ja isolaatikko. 60-luvun hauskaa säilömistä. Keittiö oli pieni, mutta suloinen. Suloisia säilytysratkaisuja oli kyllä.

Hih, samikset. (Miehellä on muuten keltainenkin puhelin, mikä ei mun mielestä oo ihan reilua!)

Pääsiäisen hiljaisena lauantaina väkersin lettejä päähän. Aika kivat tuli! Vielä siis yksi letti menee tuolta toiselta puolelta ja se yhdistyi noihin kahteen ja tekivät yhdessä nutturan...

Ruotsissa käytetään Yes:siä. Suomessa Fairya :)

Nopea tomaatti-vuohenjuustopasta. Ohje on Pirkka-ohje, varmaan löytyy netistä :) Ja aikastalailla helppo tehdä pienessäkin keittiössä!

Toisen pääsiäispäivän kunniaksi kotimatkalla Starbucks-kaakao Helsinki-Vantaalta.

Kävelylenkillä sisarusten kesken toisena pääsiäispäivänä. Enzo Ferrari oli myös mukana.

Tää on jo tulevaa. Tiimarin Huopahahmoja. Tulevilla viikoilla kevättä odotellessa kerhoissa askarrellaan näitä. Ihan vaan iloksi ja huvin vuoksi!

 "Kevät saa, puiden oksat hiljaa heilumaan..."

Maaliskuun Tunnelmia.

Tunnelmia muutamista korteista, kaappeja siivoillessa löytyivät. 

"Ihminen ei ole koskaan liian vanha kaivatakseen, rakastaakseen, pysyäkseen uskollisena ihanteilleen. Kun kaipaus ja rakkaus lakkaavat, on ihminen kuollut ja arvoton" - Maria Jotuni 

(Tämä oli kortissa siskolta, siskonmieheltä, pikkuveljeltä, tädiltä ja tädinmieheltä kun täytin kolmekymmentä vuotta)

Hiihtää-sukan-kanssa oli todellisuudessa pikkuveljen "intiaaninimi" hiihtoreissulla. Koska en laita tänne kuvia muista ihmisistä, niin sukka tuli nyt kuvaan kanssani. Sukka oli mukana kameransuojana :)

nuotiomakkaraa. välipala. vasta 8 km hiihdetty.

lakritsia. ihan hyvää suklaankorviketta hiihtoretkellä paastonaikaan.

No. Kaikki näkee mitä tässä on. Näitä uria mentiin maaliskuun ekana viikonloppuna yhteensä 30 km. Seuraavana viikonloppuna 10 km. Tänä talvena 40 km riittäis mulle vallan mainiosti. 

Naavaa löytyy Lauhanvuoresta ainakin.

"Jos olisin tuuli, rientäisin halki taivaan. Jos olisin meri, astuisin itse laivaan. 

Jos olisin tähti, jättäisin avaruuden. Jos olisin kivi, hylkäisin hiljaisuuden. 

Jos olisin ruusu, lehteni lennättäisin. Jos olisin mato, luoksesi ennättäisin. 

Jos olisin aasi, vanhin ja itsepäisin, en kääntyisi takaisin, jäisin." 

-Anna-Mari Kaskinen 

(Tämäkin oli kortissa, jonka sain kun täytin kolmekymmentä, kortti tuli rakkaalta ystävältäni Lahden nurkilta. A-M Kaskinen on muuten yksi mun suosikkejani. Ihania on ne kirjat joissa on hänen runojaan ja Minna Immosen kuvia. Mulla on niitä kolme. ) 

Sunnuntaiaamun Ihana Aamupala Kullan kanssa. Mmm.. Pekonia, munia, kurkkua, maustekurkkua, paprikaa, tomaattia, juustoa, vispipuuroa ja vanilja-Oloa. Ja 7 dl mustikkarooibosta. Ja Satakunnan Kansa; Kullalle urheilu ja muut osiot, minulle Enemmän-osio.

(Huomasin juuri, että en ole tehnyt vuoden 2012 tunnelmia ollenkaan. Mahtaa 2013 jo loppua ennen kuin ehdin/viittin sen tehdä... Kiva vuosi kyllä oli, ei sillä!!! Oikeastaan aika mahtava vuosi, muuttoja ja kihloja ja kaikkea... voi että!! Tänä vuonna kans kaikkee kivaa tulossa, Kiitos Jumalalle!)

Taitaa olla helpompi luopua suklaasta...

kuin erilaisista omaa ajattelua ja toimintaa rajoittavista mielen koukeroista. 

Tällaiseen johtopäätökseen päädyin erään torstaisen ratsastustunnin päätteeksi, näin paastonajan puolivälissä, siinä leipäsunnuntain paikkeilla.  

Joku toinen voisi väittää tähän jotain muuta ja minunkin suklaalakkoani on kovasti koeteltu tässä viime päivinä, mutta silti uskallan väittää niin. Helppoa luopuminen ei ole koskaan, mutta esimerkiksi suklaasta luopuminen on konkreettista, minkä voin luovuttaa pois elämästäni. Sama kuin antaisin pois kirjoja tai luopuisin jostakin muusta syötävästä tai television katselusta tai tietokoneella hengailusta. Ihan mistä tahansa konkreettisesta ja helposti määriteltävästä. Ilman että säännöissä on mitään selittämisen varaa. 

Mutta entäs ne mielenkoukerot? Niihin päädyin ratsastaessa, koska tunsin olevani taas jännittynyt joistakin tuntiin sisältyneistä tehtävistä. Päädyin tilanteeseen, jossa yritin (jälleen) olla todella rento ja hallita kroppani todella hyvin, jotta hevonen mahdollisimman helposti ymmärtäisi mitä hänelle yritän sanoa ja toimisi sen mukaan. No. Kun yritän olla rento, jostain alatajunnasta puskee esiin mielen jännitys, joka jännittää hengitykseni ja kehoni ja sen jälkeen ei toimikaan mikään raaja enää rennosti. Luulisi että yhden ratsastustunnin asiat nyt eivät ole niin iso asia ihmiselle, mutta joskus ne saattavat olla hyvinkin isoja asioita. Jännityksen tullessa on syytä miettiä, mistä se jännitys tulee. Ja jännityksellehän syntyy syitä ihan koko ajan... Menneisyyteni, nykyhetki ja tulevaisuuden murheet kokoavat kehooni erilaisia jännitystiloja, vaikka näyttäisi ulospäin siltä, että kaikki menee ihan leppoisasti eteenpäin. Ne mielen jännitykset vaikuttavat kehooni salakavalasti, huomaamatta. En tiedä, oliko tällä kertaa jännityksen syy vain aiemmissa ratsastuskokemuksissa, epäonnistumisissa tai onnistumisen paineissa vai oliko syy ihan tähän muuhun elämääni liittyvää. Tiedän ja tunnistan kyllä tällä hetkellä monenlaisia paineenaiheuttavia asioita elämässäni. Ja ne asiat eivät ihan helposti ratkea, paitsi voin muuttaa asennoitumistani niihin asioihin.

Kysymys ei olekaan nyt siitä, että mitä ne mielenkoukerot ovat, vaan millä ilveellä niistä päästään eroon. Kohti kokonaisvaltaista hetkessä elämisen tunteeseen... Miten luopuisin mieltäni rajoittavista ajatuksista ja esteistä? Miten turhat ajatukset voisi jättää pois yhtä konkreettisesti kuin suklaan? Eikö kuitenkin ole vain hyvä, että pääsee eroon turhasta painolastista? Entä jos ajatus sinällään onkin hyvä, mutta se on mielessäni vääränlaisena painolastina, mainittakoon tästä ihan yleisesti esimerkkinä vaikka turhan syyllisyyden kantaminen? Ehkä joskus pitää luopua myös jostakin itselleen tärkeästä tai rakkaasta, nähdäkseen asiaa vähän kauempaa? Pitääkö myöskin aina miettiä vain sitä mistä luopuu? Entä jos panostaisi aina siihen puoleen elämässä, että mitä saa tilalle? 

Olkoon kevät positiivisten, hyvien ajatusten ja muistojen, tunnetilojen kerryttämisen aikaa. Unohda kaikki mikä sinua rasittaa, estää ja rajoittaa. Nauti elämästä, anna mennä vaan, sopivasti harkiten, luottaen Jumalaan. Iloitse ja rakasta. Unohda turha murehtiminen, anna asioiden tulla sellaisina eteen kuin ne tulevat. Anna asioiden mennä eteenpäin, ilman turhia vanhojen kaiveluita. 

 "Happiness is not having what you want. 

It is wanting what you have." - tuntematon

"Lähde joutuin rakkautta vastaan, suven lämmössä näin sinut löytää se saa. Silloinkin se hellii lastaan, kun on kylmä ja kuollut maa." Rajaton - Onni

Vanha reissaaja lähti...

... vuorta korkeaa päin, kunnes vastaan tuli... Vanhat reissaajat olivat leirillä ja nyt ollaan taas kotosalla. Eihän siellä kovin montaa vanhaa reissaajaa ollut. Monet olivat ihan ensikertalaisia leirillä. Suloisia pieniä tyttöjä ja poikia. Tänään oli jotenkin ihan ikävä tämän kerran tyttöpoikaleiriläisiä. Halauskujalla leirin lopuksi oli vastassa todella sellaisia varauksettomia haleja. Se tunne kun pienet tytöt ja pojat rutistaa. Matkalaiset kodeissaan ovat tänään ainakin väsyneitä, toivottavasti myös onnellisia ja aivan varmasti ovat Taivaan Isän siunaavissa ja varjelevissa käsissä.   

"Tahtoisin toivoa sinulle, jotakin oikein hyvää. 

Enkelin siipien havinaa, iloa, onnea syvää. 

Tahtoisin toivoa sinulle, mitä en itse voi antaa. 

Saakoon rakkaus Jumalan sinua sylissään kantaa" 

Sellaisia vesseleitä. 

Nyt on leirit leireilty. Kesällä sitten uudelleen. Jostain syystä myös näyttää tuleva maaliskuu ja huhtikuu jotenkin sellaisilta ihanilta. Ihanaa aikaa on luvassa, sen tiedän varmasti. Aivan kaikkea en aio tänne blogiin kirjoitella. Ainakaan vielä. Kaikenlaista pähkäilyäkin on varmasti luvassa tuleville kuukausille. (Ja nyt tää kuulostaa siltä, että tulee vauva, mutta ei tuu.) Ehkä sekin on ollut nyt syynä pieneen joulunjälkeiseen taukoon, kun on ollut tuo leirihässäkkä ja muuta ajateltavaa. Ei ole ollut sellaista tähdellistä kirjoitettavaa.

Paastonaika on meneillään. Suklaalakossa olen ja siinä olen onnistunut toistaiseksi, vaikka jaffakeksin menin vahingossa syömään :) No, mitäpäs tuosta. Herkut sais kyllä jäärä vähemmälle ja pari kiloa sais häipyä... Huomenna onneksi ratsaille jälleen. 

Kotona on nyt taas vähän aikaa yksinäistä. Kulta on työreissussa länsinaapurin puolella. Sellaista se elämä on. Pienet erossaolot kai tekevät ihan hyvää parisuhteelle, mene ja tiedä, mutta parin viikon päästä sitten nähdään taas. Onneksi kuitenkin on puhelimet ja vasepuukit ja skaipit ja muut yhteydenpidot. Tänään ilta on sujunut kuitenkin näppärästi sohvalla. PS:n, Hakekaa Kätilön ja Voice of Finlandin parissa. Pitäisköhän vuokrata joku leffa? Tai sitten otan kirjan ja menen ajoissa nukkumaan. Sen näkee sitten myöhemmin, miten tässä käy :) 

Olen Kiitollinen. 

PS. Ruokakuva nyt tänne loppuun. Valkohomejuustopastaa. Ohje löytyi jostakin blogista, kun selailin ohjeita valkohomejuustolle. Jamie Oliverin Camembert-pastaa, ohje löytyy täältä. Meillä ei vaan ollut Camemberttiä vaan taisi olla Presidenttibrietä. Hyväähyväähyvää!! 

 

Tänä vuonna...

aion kenties... 

... keskittyä lukemiseen? 

... olla perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa enemmän? 

... syödä tasapainoisesti? 

... etsiä sopivaa kuntoilulajia? 

... nukkua sopivasti? 

... kuunnella paremmin? 

... aloittaa lauseita "minä osaan" ja "minä olen taitava"? 

... neuloa, ommella, virkata, korjata vaatteita? 

... rauhoittua hengittämään ennen kiperiä tilanteita? 

... keskittyä hengittämiseen? 

... nauttia kulttuuririennoista? 

... toteuttaa kokeilevaa keittiötä? 

... Iloita ja Rakastaa? 

Kaikkea tätä! Mietin tälle vuodelleni teemaa tai tavoitteita. Ei mulla ennen erityisesti oo ollut sellaisia. Ja kaikki mitä kirjoitin, on sellaista mitä aion tehdä. Sitä en tiedä, miten mikäkin tulee toteutumaan. Nämä eivät ole mitään vain vuoden 2013 asioita. Vuodenvaihteessa näihin asioihin voi vaan lisää keskittyä, miettimään alkuja ja loppuja. Sitä mitä elämältään haluaa. Eihän tätä elämää niin kovasti tarvii miettiä. Mutta saahan siitä itselleen jonkinlaista säpinää, kun tekee erilaisia tavoitteita itselleen. Joskus niille voi laittaa jonkin aikarajan tai muun rajan. Lopulta ne tavoitteetkin kyllä toteutuu, kun...

Elää vaan. 

On vaan. 

Hengitä vaan. 

Ja luota vaan. Lupaukseen. "Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin - ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle." (Muistaakseni Jesajan kirjasta) 

P.S. Mustikkapannaria oli meillä perjantai-iltana. Se on ihan todella hyvää ;)