Kevät on tullut kaupunkiin. Ja maalle. Eilen huomasin sen todella. Lauantaisen sadepäivän jäljiltä tuntuu, että luonto on oikein puhjennut nuppuun ja vihreään. Elämä näyttää valoisalta ja aina sisällä istuessa harmittaa, kun ei ole omaa pihaa missä möyriä. Vois kai sitä mennä möyrimään tuohon kerrostalon pihalle, on siitä joku osuus munkin kun yhtiövastiketta maksan ja lainaa omasta kodista. Mutta ei se tunnu samalta kuin jos olisi ihan oma koti. Oma kotitalo tai Omakotitalo. Ihan miten vaan. Voi kunpa joskus voisivat haaveet käydä toteen.
Loma oli mahtavan mukava. Oltiin Isää juhlimassa Vantaan Flamingossa ja siellä oli leppoisaa oloa. Yllättävän hyvin jopa minä viihdyin lillumassa erilaisissa altaissa. Kylpylät kun ei oikein ole mun suosikkipaikkoja. Hyvää ruokaa syötiin ja vähän shoppailtiin. Mukavata oli se. Synttäripäivän vietin leipoen ja siivoten ja illalla kahvittelin muutaman vieraan kanssa. Lomalla tein omia juttuja ja näin ystäviä :) Ja tehtiin miehen kanssa reissu Haapajärvelle. Sielläkin oli melko lailla leppoista oloa. Haapiksessa ehti luoda ja purkaa silmukoita hurjan paljon. Tunikan alkuun piti luoda n. 600 silmukkaa pyöröpuikoille rimpsua varten. Rimpsun tehtyäni huomasin, että rimpsu menee ihan kiemuralle. Kaksi kertaa purin työn kokonaan ja muutaman kerran jouduin aloittamaan luomisen alusta kun lanka ei riittänytkään kaikkiin silmukoihin. Näin mulla. Lopputulos oli se, että rimpsua ei ole ollenkaan. Ja elämä on sillälailla paljon helpompaa. Yksinkertainen on kaunista :)
Tänä keväänä on ihmeellisesti näkynyt kaikenlaisia hienoja otuksia. Onneksi ei ole sattunut mitään onnettomuuksia sen vuoksi. Matkalla tallille auton edestä juoksi kolme peuraa (bambia :) ), Haapiksen matkalla näkyi joutsenia, kurkia, pulu keskellä tietä, kuoveja... niin ja kettu. Matkalla saatiin myös nauttia kevään hajuista. Veikkaan, että yksi pelto oli saanut osansa sikojen lantalasta, sen verran väkevät hajut pukkasivat autoon.
Suuri ihmetyksen aiheeni ei liity kevääseen, mutta haluan sen tähän vielä loppuun jakaa. Liankerääjä! Se tuntuu muutaman kokeilun jälkeen hulvattomalta ja tuikitarpeelliselta kodinhoidon välineeltä. Liankerääjä on liina, joka laitetaan pyykin sekaan, jos pelkää, että joku vaate värjää muita vaatteita. Ja liankerääjä ylimääräiset värit ja harmaudet itseensä. Luovuttamatta niitä enää seuraavassa pesussa toisiin vaatteisiin. Sain lehden välissä ensin kolme sellaista kertakäyttöistä ja kaupasta löysin kestokäyttöön sopivan. Erään pesun yhteydessä liankerääjä pelasti mun valkoiset vaatteet keltaiselta väriltä ja viimeksi suojeltiin muita vaatteita punaiselta väriltä. Huisia!! Liankerääjiä löytyy kaupoista pyykinpesuaineosastolta. Kokeile :)
Nyt kohta on makkarakeiton aika ja kuoroharkkoihin mars. Toukokuu on kiva, mutta tuntuu etenevän vauhdilla eteenpäin. Jännityksellä oottelen jo ekaa ravintolapäivää, johon pääsen osallistumaan. Meillä on Lattomerellä Cafe Lattis 19.5.2012 klo 12-15 Kylätalo Levolassa! Pientä suolasta ja makeaa purtavaa! Jee!
Ps. Tää on jo vanha juttu mulle, mutta yksi keväänmerkki on seepra kylpyhuoneessa! Seepra, jolla ei oo takajalkoja! Siellä seepran takana on hyvä käydä pesulla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti