Kolmekymmentä ja risat

Kolmekymmentä ja risat on kertynyt vuosia siitä, kun tuo kuvan tuohisormus on laitettu tolle paikalleen. Paikka on meillä Lattomerellä. Yhdessä lapsuudenkodissani. Äidin ja isän kodin saunakämpässä. Isän lapsuudenkodissa siis. Nykyisin saunakämppää kutsutaan perheen kesken ihan tuttavallisesti "mökiksi". Kesän alkupuolella vietettiin grillausiltaa "mökillä" ja juteltiin niitä näitä ihan vain ns. oman perheen kesken. Juteltiiin niistä esineistä, joita siellä "mökillä" on. Ja isä ja äiti kertoi sormuksesta. Isä on tehnyt sormuksen itse ja ne on äidin kanssa laittaneet sen tuohon. Ja siinä se on ollut kaikki nämä vuodet. "Joskus seitkytluvulla", vastasi äiti, kun kysyin, että koska ne on sen siihen laittanut. Joka tapauksessa jo ennen kihloihin menoa... Arvioitu vuosi oli -72 tai -73. Musta on aika liikuttavaa, että tuo sormus on ollut samalla paikalla jo yli 30, 35 vuotta. Ja kun sormuksen paikka on osoitettu, sitä ei ole mummu tai tuffa tai siskot tai veljet tai tädit tai sedät korjanneet pois. Ja siksikin hienoa, että siihen ei ole kukaan koskenut, kun ei isä ja äiti aina oo siellä asuneet... Johdatusta..?

Juhannus on nyt ohi. Huomenna lähdetään leirille. Se on mulla tän kesän viimeinen leiri töiden puolesta. Loput menee sitten vapaaehtoishommien puolelle :) Lomasuunnitelmatkin pikkuhiljaa näyttävät selkiytyvän. Voin kertoa, että tulossa on jännittävä loma. Ja toivottavasti rentouttava. Toivoisin myös löytäväni kutsumukseni uudelleen. Tiedän, että se on jossain, mutta viime aikoina on ollut vähän hankalaa kutsumuksen kanssa. Paluu Sanan äärelle varmastikin auttaa. Ryhdistäytykäämme siis :)

Kolmekymmentä ja risat on myös tänään pyöräilemieni kilometrien määrä. Voi että, kun muistaisin miten mukavaa se pyöräily on! On niin hankalaa lähteä liikkeelle... Ja kun pääsee  vauhtiin, niin sitten ei pysäytä tosissaan enää mikään.

Tämä oli tässä nyt tällä erää. Näihin kuviin ja tunnelmiin lopettelen juhannuksen ja alan odottamaan ensin kesälomaa, sitten joulua! 

"Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan"

Vielä on kesää jäljellä!

Tosiaan. Vielä on kesää jäljellä. Mutta radiosta tänään taas pitkästä aikaa ekan kerran kuulin Mambaa :) Uskomatonta. Kesälomat vasta alkoivat ja nyt jo pauhataan, että vielä on kesää jäljellä.

Mistähän mä nyt tänään haluaisin kirjoittaa...

Mun leirikuukausi alkaa ylihuomenna. Tänä vuonna leiriajatus on ollut jotenkin rasittava. Leirit on kivoja, ja aika leirillä menee kuitenkin nopeasti, mutta lähteminen on aina rankkaa. Ensin pitää jännittää, että saa kaikki valmistelut tehtyä ja että voi hyvillä mielin olla siellä leirillä, sitten pitää jännittää sitä, että kaikki menee hyvin. Kun vaan aina muistais, että Taivaan Isä on meidän kanssa jokaisella leirillä ja huolehtii meistä. Ei siellä tarvitse yksin raataa. Kollegani entisessä työpaikassani puhui lepokitkan vaikutuksesta. Tänä vuonna lepokitka vaikuttaa kyllä todella paljon..

Keskiviikkoaamuna lupaan reipastua. Loppukoon kitinä ja valitus, ne ei johda muuhun kuin omaan ja muiden pahaan oloon. Siihenkin mä luotan, että vaikka tuntuu, että oon hukannut hyvät mahdollisuudet ulkoiluun, niin tämä aika on ollut mulle hyödyksi.

Elämä on sillä lailla vähän hassua, että erilaisina kausina näkee eri ihmisiä. Musta on ihanaa, että mulla on nyt ollut mahdollisuus nähdä yhtä ystävää tosi usein.. Kohta taas kuitenkin "nähdään" vaan mesen tai facebookin välityksellä. Oon myös harmitellut, kun olen tosi vähän taas nähnyt pappaa tai tätejä... No, turha näitä on murehtia. Aikansa kaikella.

Tänään olin suhteellisen reipas. Sain siskon pipon valmiiksi, korjasin mekon, töissä olin myös melko tehokas. Ja oon pakannutkin jo melkein. Aika hienoa. Huomenna voinkin perehtyä sitten lisää leirien sisältöihin.

Nyt on aika antaa aikaa leiriläisille. Jumala siunatkoon leirimme, jotta Hänen nimensä loistaisi kirkkaana!

Joos.1:5-9. Ole rohkea ja luja. Minä en jätä enkä hylkää sinua.