Love, comfort, safety.

- This is the second time I let myself do this.

- Do what?

- Think I finally found it.

- Found what?

- Love, comfort, safety.

...

- And I am in exactly the same place that I was in before.

- Is that so bad? I mean, you got Rory.

- Yes, I do.

- You have friends. You got a house, a job, apparently an iron stomach.

- No, it's not so bad. I'm lucky, I know. I just.. I feel like I'm never gonna have it. The whole package, you know, that person, that couple life. And I swear I hate admitting it because I fancy myself Wonder Woman but I really want it. The whole package.

- You'll get it.

- How do you know?

- I know.

- How do you know?

- Because I know, okay? Now eat your doughnut.

Mäkin haluaisin.

 

cómó estás?

Muy bien, gracias! Espanjan alkeita. Haluaisin oppia espanjaa. Jotta voi oppia, pitää opetella. Mitään ei tapahdu itsestään. Se oli tämän päivän oivallus. Ja toinen on se, mistä Juha Tapio laulaa: Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan, onnen saavuttaa.

Tänään olis taas niin paljon asiaa. Aivan mahtavia biisejä on soinut radiossa. En kyllä tiedä niiden nimiä tai bändien nimiä. (Uutta Chisua, "haluan onnen, mutta kuka sen tois...", "mitä v---ua, etkö kuule minua...", "sä oot mun unelmien poikaystävä..." tai toi vika kai menee niin että mä oon, mut mä en voi olla unelmien poikaystävä.) Ihan oikeesti en noista edellämainituista niin paljon tykkää, mutta kun niitä radiosta joka päivä kuulee, niin vähemmästäkin alkaa oivaltaa niitä. Pitää ehkä vaihtaa kanavaakin niin kuulee uutta Juha Tapioo ja Anssi Kelaakin. Sikälimikäli se oli Anssi Kelaa.

Tänään oli täydellinen ilta. Tai sellainen tarpeellinen myrskyilta. Oon aika ylpeä ittestäni, että maltoin vain istua ja puhua puhelimessa Itä-Suomessa asuvan kaverin kanssa. Se oli kovin mukava hetki. Muutenkin oon viime aikoina saanu itestäni sen verran irti, että oon pitänyt yhteyttä ihmisiin. Sellaisiin, joita en ole piiitkään aikaan nähnyt. Enkä ees oo jutellut. Yksi mitä en tänään vieläkään saanut aikaiseksi, oli kirjeen kirjoittaminen. Se kirjeenvaihto on kestänyt ensi vuonna 20 vuotta. Ja se on mulle tärkeetä :) Ja se saa jatkua edelleen. Paitsi nyt kun ollaan lähekkäin niin vois vielä saada aikaiseksi nähdä useammin. Edistystä kyllä on jo tapahtunut. Kesällä nähtiin :) Kirjoittaminen alkaa minä hetkenä hyvänsä lähiaikoina.

Kello on taas sen verran, että nukkuminen on tarpeellista ihmiselle, jotta on taas työkuosissa. Pitää myös ratkaista, onko pokkaa lähteä valssin ja fuskun jatkokurssille. Viime kerta oli niin pelottava ja kiva samaan aikaan, että nyt en tiiä mitä teen. Viikko on ollut aika leppoisa. Muutama tiukka työpäivä tulossa. Sitten on vapaa viikonloppu. Lokakuu onkin tiukka. Tai riippuu mitkä kaikki leirit toteutuu, mutta joka tapauksessa. Joulu on myös ihan just. Yritän kestää ja muistaa, että kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Jumala on kyllä mun kanssa ja huolehtii, että kaikki menee niinkuin pitääkin. Nyt tällä hetkellä tykkään mun elämästäni. Noinniinkunpääpiirteissään. Pikkasen hiomista on, mut antaa olla.

Hyvää yötä Jeesus myötä!

P.S. Tänään piti miettiä myös mystistä pesukoneenkorjaajaa. Luulen ratkaisseeni arvoituksen. Toiv. saan koneen pian takaisin.

 

Meille on annettu tehtävä, viedä rakkautta äärille maan..

Aloitin miettimällä otsikkoa, ja päädyin kirjoittamaan ensin tän tekstin. En vielä tiedä mitä oikein kirjotan. Tällä hetkellä on sokerihumala ja vatsa on sekaisin Ben&Jerry´s -jäätelöstä. Suklaata ja brownieseja sekaisin. Ja morkkis mässäilystä jälleen. Jäätelön lisäksi söin leipomaani omenapiirakkaa ihan liikaa. Huomenna sitten taas uusi alku. Taas. Miten mä viime vuoden aikana sain pois ne kaikki kilot, kun nyt yhden tai kahden kilon kuluttaminen on ihan tuskallista. Taas lakkaan väkisin yrittämästä.

Huomenna on taas perunannostopäivä. Ei perunan osto päivä. Mummulaan mennään ja koko suku on paikalla. Paitsi työnorjat... ja ehkä ne jotka on juhlinu edellisen illan kovasti. Lihakeittoa ja omenariisipuuroa. Silloin kun mummu eli niin aina oli perunannostopäivänä lihakeittoa, riisipuuroa ja mustikkakeittoa. Niissä tietyissä astioissakin. Niin kaipaan mummua. Valehtelisin, jos väittäisin, että tämä ikävä menee joskus pois. Ei se mee. Eikä tarvii. Mummua oon myös muistellut kun oon alkanut miettimään joululahjoja. Enkä osaa päättää. Tehdäänkö virkatuista paloista tyynyjä vai se peitto, mitä mummu jo aloitti. Aika paljon mummu ehti kyllä virkkaamaan. Joka tapauksessa jotain on tehtävä niiden palojen kanssa. Ja mielelläni sen teenkin. Taannoin mietin että jos ikinä saan lapsia niin ihanaa jos niiden nimet olis Aili ja Toivo.

Se, miks mun on jo viikon ajan pitänyt kirjottaa, niin oon miettinyt, että mikä saa ihmiset liikkeelle? Tai ylipäätään ylös sängystä :) Mikä saa jonkun laihduttamaan 13 kg? Tai 50 kg? Mikä saa ihmiset menemään töihin? Miksi joku on fanaattinen urheilun kanssa ja toiselle taas henki ja elämä on käsityöt? Miksi toiset jaksaa vaivata päätään toisten työvuoroista? Tai miksi me opetetaan lapsille, että ei saa kiusata ja sitten aikuiset kuitenkin kiusaa toisiaan? Miksi aikuiset ylipäätään muka saa tehdä asioita, joista lapsille opetetaan että on väärin, kiellettyä tai epäterveellistä? EN TAJUA!

No. Yksi kollega kertoi, että viina saa ihmisiä liikkeelle. Siellä missä on viinaa, niin siellä on kivaa. Näinhän se tuntuu olevan, ja musta se on surullista. Elämästä pitää osata nauttia ilman viinaa. Hyvän olon tavoittelu, oman itsensä esille tuominen, huoli terveydestä saa ihmisiä liikkeelle. Aika usein itsekkäät syyt saa meidät liikkumaan. Tehdäänkö me mitään epäitsekkäistä syistä..

Aika kyynistä on, ja aika pitkä teksti tuli yhtäkkiä. Nyt kuitenkin pitäis olla jo unten mailla, että jaksaa perunoita nostaa. Ja että jaksaa leffailla huomenna. Eli palataan asiaan seuraavassa jaksossa...

Tervetuloa syksy ja ihanat rutiinit!

Elokuuhan se mennä vierähti eteenpäin niin, että ei ehtinyt kissaa sanoa. Oli lomaa ja lomaa ja töitä ja kerhonohjaajien koulutusta ja teemaseminaaria ja hengellisiä syventymispäiviä ja kaikenlaista sellaista.

Eli Masa, Che Pasa?

Leikkimökki on Lettukestejä vaille valmis. Korjaustalkoot oli ja kivaa oli... Nyt etsitään Lettukesteille  hyvää päivää tyttöjen kanssa.

Lomaa oli. Ja oli kivat kaksi viikkoa kertakaikkiaan. Parasta oli Ratsastusleiri Siikaisissa. Hevosia ja maalaismaisemaa. Ei ole parempaa. Palasin ajassa kaksikymmentä vuotta taaksepäin ja muistin sen Pikkutytön, joka ratsastusleireillä kävi. Jalka kipsissäkin. Ei se Pikkutyttö ihan kaikkea osannut, eikä tää vähän vanhempikaan. Mutta harjoittelemalla sitä voi oppia. Ja tallilla vaan on niiiiin kivaa. (Hevosenomistajat huokailee mielessään että rauhotu nyt...)

Sitten oli kierros: Kullaa-Lempäälä-Joensuu-Lahti-Porlammi-Porvoo-Vantaa-Helsinki. Lapsia ja Aikuisia. Shoppailua. Hyvää Ruokaa. Kuulumisten Vaihtoa. Autolla Ajamista ja Autossa Laulamista. Ylinopeuksien Välttämistä. Ja Täydellinen Gilmore Girl-moment! Porvoon Vanhassa kaupungissa istuin puiston penkillä, söin jäätelöä ja luin kirjaa. Aurinko paistoi. Ihanaa oli se! Lomallani näin myös ihmisiä muutaman vuoden takaa ja se oli mukavaa. Niin, ja kävin eläintarhassa. Korkeasaari on kiva paikka, ja huomasin eläväni samoin kuin euroopanvillikissa: Yksineläjä.

Loppukuu meni työhumussa ja laivalla Pyhää etsien... (hmmm... olipas ilmaisu...) mutta teemaseminaari oli antoisa. Mikä meille ylipäätään on Pyhää ja Tärkeää? Ja mitä me teemme sen eteen? Teemaseminaari ja Hengelliset syventymispäivät jättivät taas jälkeensä lähetys-ja yhteisvastuuherätyksen sekä suuren maailmantuskan. Jos meille on tärkeää lasten hyvinvointi, miksi ne lapset saavat hengailla asemilla kymmeneltä lauantai-iltana? Miksi minä en osaa tai uskalla puuttua niihin kunnolla? Ja mitä voin tehdä, jos en puutu niihin tilanteisiin? Taas pitäisi pelastaa koko maailma, mutta kertakaikkiaan ei pysty... Onneksi mun ei tarvii sitä tehdä, vaan Jeesus on sen tehnyt. Mutta jotain täällä on tehtävä. Kyllä me voidaan jotenkin vaikuttaa asioihin. Ja ehkä jotain hyvää ja kadotettua saadaan takaisinkin. On tehtävä jotain. 

Mutta nyt alkaa Syksy. Siitä oli tulossa säälittävä syksy, mutta se alkaa muuttua ihanaksi. On kaksi vaihtoehtoa: tulla aikanaan Katkeraksi Vanhaksi Ämmäksi tai Maailman Ihanimmaksi Lähetysmummoksi. Tähtään jälkimmäiseen.

"Jos mul on jano, sen vesi sammuttaa tai kurnii vatsa, sen leipä vaientaa. Kun silmiä painaa, ihmeitä uni aikaan saa tai kun paleltaa, lämmin vaate pelastaa. Mutta tätä ikävää en täällä saa sammumaan, kaipuuta polttavaa kehdosta hautaan kantaa saan.." (Syvä sininen/Kehdosta hautaan)

Siunattua syksyä!!