tiistai 11. lokakuuta 2016

Ehtisinkö...?

Nyt vähän kirjoitella taas kuulumisia tänne blogiin... Tahtoo olla tää bloggailu aina viimeisenä työlistalla, kun jotain vihdoin ehtii tekemään. Viisi kuukautta pienen Hippusen kanssa on tänään täynnä ja on kyllä ollut kädet täynnä töitä. Tai ihan leppoistahan meillä on, vähän välillä jopa kiireisiäkin nämä päivät. Tai ei siihen päivään edes tarvitse paljoa ohjelmaa, kun jo tuntuu, että koko päivä hurahtaa ihan vauhdilla. Ohjelmaksi riittää mun kohdalla ihan pyykinpesu, ruoanlaitto, järjesteleminen, laskujen maksu, postien selaaminen. Ihan vain siksi, että Hippusella on päiviä, kun hän nukkuisi vain sylissä ja päivä siinä kuluu, kun joka kerran sänkyyn laskemisen jälkeen nukutat uudelleen. Eikä aina tarvitsisi pienten unien jälkeen nukuttaa, mutta seurauksena väsymyksestä on se, että hän muuten on sitten levoton.

Se on se oma pää, joka joutuu koetukselle tässä. Mikään ei oo niin ihanaa, kuin nukuttaa lasta syliin, tai muuten sylitellä ja leikkiä ja paijata. Mutta kyllähän se niin on, että ruokaa on laitettava kuitenkin. Ja jotain hommia tehtävä. Oon jo nyt yrittänyt opetella rauhoittumaan Hippusen kanssa silloin kun aika on ja tehdä sitten mielessä olevia asioita sen jälkeen kun Hippunen nukkuu tai muuten rauhoittuu olemaan ja seurailemaan juttuja. Tai kun Mies on Hippusen kanssa.

Riman laskeminen kaikessa hääräilyssä onkin aika homma... Yritän aina ehtiä tehdä niin paljon asioita. Joulu on tulossa ja nyt jo mietityttää, kuinka alas saan rimaa joulun suhteen. Useinhan oon ollut melko lailla tyrannimaisen säntillinen jouluasioiden kanssa. Joulunaikakin on jo täynnä juhlaa ja menoja. Niinkuin aina, mutta nyt eri tavalla kuin töissä ollessa. Toisaalta, monet jouluasiat tapahtuu ihan itsestään :)

Yksi epätoivoinen projekti on kyllä meneillään. Valokuvien tilaaminen ja valokuvakirjan tekeminen. Miten se onkin niiiiiin hidasta ja olevinaan hankalaa. Valitsee kuvat, lataa ne ja tilaa, ja maksaa laskun kun kuvat tulevat postista. Lataaminenkin on ihan helppoa. Ei ole oikeasti hankalaa. Mutta ei. Ruotsissa oli kone mukana sitä varten, että on aikaa tehdä valokuvajuttuja. Mutta ei. Jotain pientä tein, mutta silti. Ja niin kivaa kuin olisi näyttää ihan paperivalokuvia tai kuvakirjoja. Kuvat tuntuu aina hukkuvan johonkin koneelle.

Ehdin näköjään hyvin tehdä tällaisen ajatuksenjuoksu-kirjoituksen. Ei päätä eikä häntää. Vain epämääräistä vaeltelua. Ei muuta kuin mukavaa päivänjatkoa ja kuulumisiin!!

Tunnelmakuva viime Ruotsin reissun menopäivän aamupalalta. Mun suosikkitaukopaikalta aamiaisbuffet ekaa kertaa ikinä. Aamupala syöty, oli ihanaa ja se hetki oli hyvä hetki. Kiireetön, hyvä hetki matkan keskellä. Oikea keidashetki :)