Näyttipä siltä, että helmikuulle ei mahtunut yhtään kirjoitusrakoa. Ei se nyt silti mikään ihme ollut. Helmikuu oli raskas kuukausi tänä vuonna. Oon tavallaan ihan helpottunut, että ollaan jo maaliskuussa.
Koko alkuvuosi ollaan oltu vuorotellen kipeitä ja muuten vaan ankeita. Ollaan oltu omissa oloissamme ja yritetty selviytyä. Ja kerätä voimia seuraavaan päivään. Että jotenkin selviäisi. Sellainen olo mulla ainakin on kahdesta ekasta kuukaudesta tänä vuonna.
Onneksi nyt on jo kevätkuukausista ensimmäinen. Nyt mua on piristänyt ihan tosi paljon valo. Ehkä muuten siksi, että vaikka meillä on pimennysverho makkarissa, niin valo pääsee ovesta kuitenkin aamulla sisään. Niinhän se oli vanhassakin kodissa, mutta ei se valo niin hyvin päässyt makkariin kuin nykyisin.
Ja kyllä kaikki muukin kevääseen liittyvä piristää. Alkaa ihan toisenlainen elämä "talviunien jälkeen". Viikonloput on kyllä melko lailla hyvin buukattuja kohta puoliin. Se on kivaakin, mutta on se myös vähän ikävää. No, elämä on hyvästä ja mahtavaa kun tapahtuu ympärillä.
Olispa mahtavaa, jos pääsisi keväällä ratsastamaan! Se olisi todella hyvää terapiaa kaiken keskellä. Ja kunpa pian päästäis Hippusen kanssa kunnolla ulkoilemaan ja pyöräilemään ja kaikenlaista kivaa. Ystäviä ja sukulaisia mulla on ikävä. Kaikkien aika kuluu niin omissa oloissaan eikä koskaan ehditä nähdä. Onneks on kaikkia viestimahdollisuuksia, mutta silti...
Että ei tässä nyt kovin päätä eikä häntää ollut, mutta ilmaisinpas jotakin, että tää ei ole ihan unohduksissa koko blogi.
Hyvää kevättä! Eikös nyt voi jo niin sanoa <3
