Mies on tulossa kotiopäin, olin reipas vaimo ja laitoin sämpylät just uuniin. Hippunen vielä nukkuu (toivottavasti) hetken, niin mä saan pienen aamuhetken hiljaisessa kodissa. Ihan kohta on kyllä kaikkien aika herätä, ja päivän touhujen on aika alkaa.
Sämpylätaikina oli siis sellanen, mikä sekotettiin ja peitettiin ja taikina jääkaappiin yöksi. Ja aamulla lusikoidaan pellille. Että ei kannata kuvitella, että nousin oikein leipomaan ja kohottelemaan.
Tänään on sadepäivä, ja oon siitä ihan kiitollinen. Marjahommat vähän kolkuttelee mielessä, mutta yksi sadepäivä on ihan jees, kun saa ihan rauhassa tehdä kotihommia. Rauhassa on näinä aikoina vähän suhteellinen käsitys, mutta ulkohommat ei onnistu sateella, niin siksi on hyvä tällanen sadepäivä sisähommissa.
Aamuhetket. Kohta meillä on jo täysi tohina menossa tähän aikaan, kun nyt kirjoittelen ja pitäis heräillä. Meillehän ei ole vielä ilmaantunut sellasta taaperoa, joka heräis ennen seiskaa, tai edes ennen kasia. Ei se kyllä mee nukkumaankaan ennen ysiä. Töiden alkaessa varmaan tuo homma muuttuu. On kyllä montaa mielessä tuon työn ja päiväkodin alkamisen suhteen. Nyt alkaa uudet ajat, joissa olla armollinen itseään kohtaan. Sekä töissä, että kotona. Että siivotaan kun keretään ja yritetään priorisoida tärkeet hommat ja vähemmän tärkeet. Pikkuhiljaa oon ajatellut, et olis mahtavaa kun kodin sais vähän järjestykseen joka ilta: tiskipöytä ja lattiat puhtaiksi. Sitte on kiva herätä aamulla kun tiskit on pois ja yöllä kivampi mennä vessaan kun ei astu leluihin. Muutenkin oon taipuvaisempi siihen, että hoidettais kaikki järjestely pienissä erissä koko ajan kuin että sitte olis hirvee homma myöhemmin.
Nyt tässä muuton jälkimainingeissakin on tullut sellanen olo, että nyt tavarat suurinpiirtein paikoilleen ja heti vuoden päästä kaappien tsekkaus uudestaan. Ja taas turhaa poies. No, tavarat pysyy paikoillaan, tärkeintä kuitenkin on aika ihmisten, ystävien ja rakkaiden kera. Ja olispa mahtavaa kun ei koko ajan ressais tekemisestä, vaan muistais olla Hippusen kanssa. Ja leikkiä ja laulaa ja hassutella. Ja Miehen kanssa sama. Ettei vaan naama kurtussa tehdä koko ajan. Ja suoriteta.
Hengitä. Ole. Elä. Innostu. Ihastu. Siinä syksyn ohjenuorat. Voi kun voisin hellittää niiiin monista rajoituksista pääni sisällä ja olla vapaa kaikissa toimissani. "Vapauteen Kristus meidät vapautti" sanotaan raamatussakin. Eilen katoin, että Maata Näkyvissä -festarienkin aihe tänä vuonna on "Voit luottaa minuun". Mä saan luottaa Jeesukseen, Jumalaan, joka meidät vapautti. Elämä on nyt, ja siitä elämästä saa nauttia! Iloita ja rakastaa! Kaikki muu on turhaa.
Nyt on aika lopettaa tää aamuhetki. Aamutoimiin ja sisähommiin siis.
Ps. Mä nukuin toisen yön kokonaan omassa sängyssäni. Niin iso tyttö se jo on, vaikka ihan pieni kuitenkin. Ensi viikolla on eka tutustuminen päiväkotiin. Nyt jo itkettää <3
