Vielä hetki rauhaa...

Tai ainakin luulen niin. Hippunen nukkuu päiväuniaan mummulan pihalla vaunuissa. Näin saa parhaiten kunnon vaunu-unet ja Mies voi työskennellä rauhassa.

Jonkinlainen uudelleen rytmitys on Hippusella ehkä menossa. Katsotaan nyt mihin tämä johtaa.. Ei taas tiedä päivistä onko yhdet vai kahdet päikkärit.

Tänään mennään illalla katsomaan elokuvaa Onneli ja Anneli ja salaperäinen muukalainen. Tai mä yritän vähän seurata ja viihdyttää samalla Hippusta.

Mitä mahtavin ilma tuolla ulkona. Ja mä oon ollut oikeastaan vain sisällä. Niin siinä sitten käy kun saa vaunuilijan työnnettyä vain pihalle.

Nyt ei taas oikein kirjoitussuoni syki, vaikka mieli teki kirjoittaa. Ihan vaan, koska on tällainen rauhallinen hetki. Ei mulla muuta.

Elämä on nyt.

Kevät ja minä

...taas kuljetaan valoon päin. On pimeys ohi... ja niin edelleen!! En muista sanoja. Mutta siis kevät ja minä!!

Maaliskuu on jo eka kevätkuukausi. Vaikka vielä on kylmää ja märkää ja ehkä talvistakin, niin valon määrä on lisääntynyt jo huikaisevasti. Ja mun energiamäärät lisääntyy kyllä. Ja alan käydä enemmän ja enemmän kierroksilla. Vaikka kyllä väsyttääkin noiden yöimetysten takia, mutta ihan eri tavalla saa energiaa kun on valoa enemmän.

Yllättäen oon huomannut, että asuntoasiat saisivat jo pikkuhiljaa järjestyä niin, että päästäis muuttamaan... Monta mutkaa on matkassa ja monta mutkaa vielä jää, mut ehkä kuitenkin ihan pian.. Samalla se kyllä stressaa, mutta olishan se nyt hienoa...

Muuttoa ennen pitää nyt yrittää saada tää levoton kevätmieli ja -energia suunnattua oikein. Hippusen kanssa nautitaan keväästä ja kasvamisesta, siinähän sitä hommaa on 😊 Ja aina voi jatkaa Hippusen mummulassa pihlaja-angervon tainnuttamista... Ja omien tavaroiden karsimista. Ja kaikenlaista.

Ja keväässä on  kivaa sekin, että voidaan vaihtaa vaunukoppa rattaisiin. Niillä onkin mahtavaa huristella menemään. Ainakin noin niin kuin mun mielestä. Toivottavasti Hippusenkin mielestä.

Ei muuta kuin mukavaa keväänodottelu viikonloppua! Nautitaan hiihtolomasta vielä!

Paluu uuden vuoden juhlaan.

Tutkailin tässä näitä kirjoituksia ja olipas tää uusivuosi-postaus jäänyt luonnoksena pyörimään. Päätin kuitenkin, että vaikka kevätaurinko on jo vähän antanut parastaan niin palaan vielä näihin kuviin ja tunnelmiin. (Toivottavasti muistan tän päivämäärän muokata koneella niin tulee tähän helmikuuhun, eikä tammikuuhun)  Elikkä muutama juttu meidän perinteisestä uudesta vuodesta.

Jälkiruoka on ollut ainakin jo neljä vuotta meidän vastuulla. Oon tehnyt valkosuklaajuustokakkua (pitäiskin muuten taas pitkästä aikaa!!), unelmatorttua, puolukkajäädykettä ja kinuskikastiketta ja viimeisimpänä nyt Fazerina-kakkua. Tässä oli vähän soveltamista parista ohjeesta, mutta tuli muuten hyvää. Ja Ruotsissa pitää usein vähän soveltaa, kun siellä ei kaikkia samoja juttuja kaupoista löydy kuin Suomesta. Jokatapauksessa hyvää oli, namnamnam!!

Vähän ennen kuin kello lyö kaksitoista, Ruotsissa uudenvuodenjuhlassa luetaan runo "Ring klockan ring". Se on siellä jo vuosikymmenten perinne. Pitkään oli sama lausuja, nyt viime vuosina on vaihtunut aina. 

Uuden vuoden tavoitteet: Pidä huolta itsestäsi, hellitä, hengitä. Eiks se oo ihan hyvä? 

Mä en aloittanut nyt mitään lakkoa tai tipatonta tai kuntokuuria tai mitään. Tavoitteena nimenomaan vaan kaikin puolin pitää huolta itsestäni, jotta jaksan parhaan kykyni mukaan pitää huolta Hippusesta ja Miehestä ja muista rakkaista. Hellittää arjessa huolehtimisesta ja antaa itelle tilaa hengittää. Sillä päästään jo pitkälle tähän vuoteen, ihan suht hyvin ollaan päästy helmikuun puoleen väliin saakka. Tosin oon kyllä funteerannu, et olisko paastonaikana taas karkkipaaston aika? Ja ehkä fb-paasto? Mutta paasto onkin eri asia kuin dieetti :) 

Mankeloinnin ilo

Tästä se alkaa! 

Lakanoiden vetämisestä. Mahtavaa parisuhdeaikaa! Lapsena äidin kanssa se oli vähän tylsää, mutta aikuisena, ai että mikä ilo!! Mies ei välttämättä oo aina samaa mieltä, mutta on osallistunut tuohon toimintaan mukisematta. Eli lakanoiden vetämisestä kaikki alkaa. 

Ja lopputuloksena pino siistejä (ainakin melkein aina) silitettyjä lakanoita. 

Milloin rakastuin mankelointiin? 

Kotona ehkä jo ihan pienenä, jotenkin se oli hauskaa hommaa, vaikka ei aina niin mieluista. Tai köksän tunnilla jotain rästihommaa tekemässä yksin kodinhoitohuonekopissa? Vai kun täti palkkasi mankeloimaan heidän lakanansa? Vai kun siitä tuli harvinaista vapaapäivien ja lomanaloitusten hommaa? 

En tiedä, mutta ei se haittaa! Kivaa se on! Isällä ja äidillä on hyvä mankeli. Yksinkertainen ja toimiva, noin ehkä reilu 30-vuotias. Ja se tunne, kun saa sänkyyn puhtaat mankeloidut lakanat!

Mää rakastan tätä hommaa, mut tiiätkö, sun ei tarvi! Tee jos tykkäät, ja tee semmosia juttuja mistä tuut iloiseksi. Ja kuule, vaikka nautin sileistä lakanoista niin en tuu mankeloimaan sun lakanoita kuin hyvästä maksusta. Ja jos joskus tuun kylään nukkumaan sun lakanoissa, niin älä ny siitä huolestu, kyllä mä voin nukkua mankeloimattomissakin lakanoissa!! 

Ihanaa kevättä!