Hiljaista oloa.

Olen ollut hiljaa. Jo pari viikkoa. On ollut muuta ajateltavaa. Ja tekemistä. Eikä oo oikein irronnut kirjoitusintoa. Eikä ole ollut ajatukset kasassa. 

Ei ne nytkään ole, joten ei oikeastaan mitään uutta länsirintamalla. Hmmm. Tällasta se on. Se arki. Mennään töihin, tullaan töistä, tiskataan, pyykätään, laitetaan ruokaa, syödään, katsotaan televisiota, neulotaan, selaillaan facebookia ja instagramia ja muuten vaan nettiä, joskus käydään saunomassa. Ja joskus jotain kuntoiluakin. Viedään roskia ja haetaan postia. Järjestellään tavaroita. Siinähän ne päivät kuluu ihan huomaamattaankin. Nyt oon kyllä vähän ikävöinytkin. Mies kun on ollut taas lahden toisella puolen ja vähän pidemmällä. Kolmen yön päästä Mies on taas täällä. 

Tämän tuikitavallisen tiistain aloitin tuikiepätavalliseen tapaan SaunaYogalla. Aamulla. Klo Seitsemän. Siis Klo 7! Se oli ihan miellyttävää. En tiedä tuleeko siitä tapaa, mutta voin mennä toistekin. Ehkä jo ensi viikolla. Täytyy nyt vähän miettiä. 

Pätee ainakin niihin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Ehkä tästä voisi jotain tsemppiä kerätä töihin ja muuhun elämään. Tämä siis sieltä saunan pukkarin seinältä. 

Tyttöjen kanssa kokkailtiin laskiaispullia, vaikka laskiainen on jo mennyt ja paastonaika on käynnissä. En nyt varsinaisesti oo paastonnut, vaikka ajattelin, että jos jostakin. Vaikka paastossa onkin tarkoitus luopua asioista ja vähentää, niin pointti kai on lähentyä Jumalaa ja toisia ihmisiä... Ja siinä paastossa mulla riittää tekemistä.










Ilta kului kotiaskareissa. Nyt on taas pitänyt miettiä enemmän ruokia, kun jämäruoat jääkaapista on syöty Miehen lähdön jälkeen. Eilen tein ekaa kertaa tomaattikeittoa. Oon sitä jo tosi kauan suunnitellut tekeväni. Ja siitä tuli kyllä hyvää, vaikka se ei ollutkaan juuri parhaaseen tomaattiaikaan. Reseptin bongasin Ellan resepteistä. 







Tänään päädyin jälleen uunipuuroon. Viime viikolla riisiä, tällä viikolla ohraa. Uunipuurot on mun ystäviä. Siihen menee aikaa, mutta ne on niin hyviä. Uuniohrapuuroa, blogia ja telkkarista Ensitreffit Alttarilla. Ja kohta vielä tallennuksesta Matkalla taivaaseen, YleFemiltä tuleva ruotsalainen komediasarja skånelaisesta seurakunnasta. Todella hauska :) 

No mutta. Tällaisia tänään, helmikuun loppupuolella. Seuraavan kerran varmasti palaan kirjoittamaan vasta tänne maaliskuun puolella. Ei mut hei, sehän on jo kevätkuukausi. Eikö olekin? On se! 

Pieniä ja Isoja Pätkiksiä. (pari muutosta ja lisäystä.)

Helmikuun puolelle on menty. Ja näköjään ulkona sataa lunta. Sillain hiljaa, leijuu maahan hiutaleet... Blogi kaipasi vähän uutta ilmettä. Ja kotonakin kaipaisin vähän uutta ilmettä. 

Nyt elämä on vähän sellaista hiljaista. Jotenkin tykkään tammikuussa, ja ehkä vähän vielä helmikuussakin, siitä pysähtyneestä olosta, joka syntyy, kun joulun, uuden vuoden, loppiaisen, nuutinpäivän ja vuoden aloittamisen hässäkät on ohitse, ja alkaa arki. Ja alkaa kevät. Joo, nämä on vielä talvikuukausia, mutta kevättä kuitenkin. Päivä pitenee koko ajan.

Uusi ilme on mielessä kotiin ihan tapetointien ja maalausten tasolla. Asioita pitää kyllä kypsytellä. Yksi seinähylly piti jo siirtää pikkasen vasemmalle, mutta seinään oli tullut viidessä vuodessa jo sellainen tummentuma, ettei sitä oikeastaan voinut siirtää. Joten vasta kun tapetoidaan. Talvi ei kyllä tunnu sellaselta remontointiajalta. Olis kivaa tehdä se keväämmällä. Syksy ja kevät on mun mielestä sellasia touhuaikoja. Jolloin siivotaan ja uudistetaan. Talvella voidaan olla vähän kuin päiväunilla ja kesällä on sitten ihan omat juttunsa. Maaliskuuta siis odotellessa. Vaikka se on ihan just!! Uskoisitteko!?! Vaikka helmikuu on vasta alkanut. 

Nyt on tällaista tajunnanvirtaa tässä menossa taas. Muutama ajatus, jotka on käynyt mielessä, en niitä sen enempää oo pohtinut, mutta ne on vaan tullut mieleen tässä parin päivän aikana :) 

- Isot ja pienet Pätkikset siis. Nyt on tullut Fazerilta sellasia tuplakokoisia Pätkiksiä. Pieni on siis 18 g ja iso on 36 g. Tällaiselle Pätkisfriikille se on ihan mahdottoman iloinen (ja huono) asia. Tosin oon niitä löytänyt vasta Ärrältä, enkä siellä kovin usein käy, niin ei se vielä niin haittaa... (Ai niin, mikä-se-oli-se-sata-päivää-ilman-karkkia-juttu...) 

- Lehdessä kirjoitettiin Runebergintortuista. Huomenna on se Runebergin päivä taas. Ja kuulemma tortut täyttävät somen. Ja lehtijutussa kuului kysymys, että onko laskiaispulla unohtunut kokonaan? Mutta vitsin lyhytnäköinen media ja some: Laskiainen on vasta kahden viikon päästä. Pullailoittelu alkaa seuraavaksi, Runebergin jälkeen. Vaikka ne päivät onkin lähekkäin, niin ne eivät kulje käsi kädessä aina. Tänä vuonna niillä päivillä on 10 päivää väliä. Melkein kaksi viikkoa, kun laskiaistiistai on 17.2. 

- Myös median ja kenenlietyperyyttä. Eräs ministerimme joutui onnettomuuteen tässä viikon sisällä. Ihan järkevää on toki tiedottaa jollakin tasolla, mitä on tapahtunut. Mutta nimeltämainitsemattomat lehti ja sanomat julkaisivat etusivuillaan kuvat ministeristä sairaalavuoteessa tai ambulanssin kyydissä. A) typerä on se, joka heti on rynnännyt kuvaamaan ja B) toinen typerä on se, joka julkaisee kuvat. Ja vielä typerämpää on että niitä lehtiä ostetaan ja luetaan. Ja tämä paheksunta olisi tapahtunut riippumatta siitä, kuka on loukkaantunut. 

- Ystävänpäivä on kohta :) Olisinko reipas korttien lähettäjä tänä vuonna.... Yleensä en oikein ehdi mukaan tähän ystävänpäivään, mutta nyt ehkä saattaisin... We'll see. 

Olikohan sitten vielä jotain ajatusta tälle erää. Luulen, että ei ole. Ai niin, iloitsen, että Autolla Nepaliin -elokuva ja -projekti on saanut hyvää huomiota tosi paljon. Viimeksi saivat yleisöäänestys-Emman. Ei, vaan yleisöäänestys-Jussin. (Ja Venlathan ne jaettiin aiemmin, yhtään Emmaa ei oo vielä jaettu kun vasta kuukauden päästä.). Voih, nyt kaikki toteuttamaan Unelmia!! 

Vielä lopuksi, näin päivitin tänään, 4.2.2015 Facebookiin :) Voikaa hyvin! 

"Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi." Ps.13:6. Tähän sanaan haluan luottaa smile emoticon Luottaminen on välillä vähän vaikeaa, mutta joka tapauksessa haluan Luottaa, Uskoa, Uskaltaa, Rakastaa ja Iloita.

JA PS. 5.2.2015: Eilen piti kertoa, että tänään on lettupäivä. Mies paistaa lettuja :) Ei ookkaan pitkään aikaan ollut. Kivaa Runeberginpäivää :) En oo syäny kun yhden puolikkaan tänä vuonna... Ihan hyvä niin :)