Aikaoptimisti.

Aikaoptimisti: 
- ehtii päivän aikana vaikka mitä. 
- ainakin paperilla kaikki näyttää hyvältä. 
- pää on täynnä kaikenlaisia suunnitelmia. Ja ajatuksia. 
- Ja monta asiaa voi tehdä ihan yhtäkkiä. Ja samaan aikaan. 
- aikaoptimistilla aikaa kuluu erilaisiin tehtäviin vähemmän kuin todellisuudessa.
- suunnitelmiin ei ole laskettu väsymystä, migreeniä, logistisia ongelmia, yllätyksiä. 
- ei siis ole varaa ikäviin eikä iloisiin yllätyksiin. Mikä on kyllä harmi. 

Sellasia ajatuksia pikaisesti :) Nyt skypeilyä kullan kanssa. Kanske vi måste tala svenska nu hela tiden, eftersom ruotsia puhuvien parisuhteet voivat hyvin. Niin ne sano uutisissa ;)  

Aikaoptimisti saa myös 10000 askelta ihan tuosta vaan päivän aikana!!! Eihän se ihan niin mee, ja hulluksihan sitä tulee askelia metsästäessä, sateessakin pitää lenkkeillä. Aika hauskaa! Ainakin aina hetken. 

Pyhäinpäivää!

Huoh. Aikaa on kulunut jo viimeisestä kunnollisesta kirjoituksesta. Edellinenkin syyspäivitys oli todella hätäinen. Se, että blogiin ei ehdi kirjoitella viestii kyllä siitä, että on aika paljon kaikkea muuta tekemistä. Ja nyt on ollut. Hääkuvien järjestämistä ja pähkäilyä, leireilyä töistä, syyshommia Haapajärvellä, paidan neulomista, sukkien neulomista, askelten keräämistä, pikkuveljen muuttoa... Välissä pitää pitää myös koti siistinä ja työtkin tehdä. On myös ratsastusta, lenkkeilyä, kahvakuulaa. Ruoanlaittoa, pihahommia Lattomerellä, Tanssii tähtien kanssa, Vain elämää, Puoli seitsemän. Käytävän siivousta (tosi harvoin, mutta menee siihenki oma aikansa.) Ja kun Kulta on kotona niin ei oikein kerkiä ja viitti istua koneella. Ja kun Kulta on Ruotsissa, on aika skypeillä ja silloin tässä koneella istuu niin paljon, että ei jaksa muina aikoina oikein aikaa kuluttaa siihen. 

Nyt Kulta on kyllä kotona ja Pyhäinpäivä on aloitettu lööbailulla kotosalla. Enduroa tulee telkkarista ja mä teen kaikenlaisia hommia. Mulle osui tiskivuoro, ja vihdoin sain selvitettyä talvivaatteet odottamaan kylmiä ilmoja. 

Marraskuu, tuo kaikkien inhokkikuukausi. Nyt alkaa jo joulun odotus. Ainakin mulla tänä vuonna. Tää on vähän tällainen välikuukausi vaan. Oon jo heltynyt perinteistäni joulun suhteen. Tai en oikeastaan, mutta ajatuksissa olen jo nyt lähempänä joulua kuin aikaisemmin. Turha tässä nyt nipottaa ja kärvistellä ekaan adventtiin asti, kun voi nyt jo aloittaa pikkuhiljaa kodin ja mielen valmistamisen adventin aikaan ja joulujuhlaan! 

Ekat glögit juotiin harvinaisesti jo Haapajärven reissulla. Se oli kyllä Yllättävää multakin. Vaikka fiilistelenkin vähän jo kaikkia joulusuklaita, niin se oli kyllä järkytys, että ne on jo nyt tosiaan kaupoissa. Ja ennen syyslomaa oli jo joulukalenterit!!! 

Joulusiivous ja koristeet saavat tulla edelleen vasta ekaksi adventiksi, mutta muuten tässä on jo valmistautumisen meininkiä. Muutama kaappi ja laatikko odottaa inventaariota, Joululehtiä on kertynyt ainakin neljä pöydälle jo, kerhoissa voidaan aloittaa jouluaskartelut, joulukirkkojen suunnittelu alkaa ja Kuningas tulee - jouluvaellus täyttää kohta työpäivät. Mariana tänäkin vuonna. Joulukuun suunnitelmat saa jo tehdä ja pitääkin... Mitä olis kiva syödä, missä ollaan, haetaanko kuusi, kenelle ja mitä lahjoja, keitä kutsua glögiseuraksi ja koska, milloin on kauneimmat joululaulut, milloin piparitalkoot. Ja uskokaa tai älkää, kaikki tämä tapahtuu ilman stressiä vaikka se tuntuukin hurjalta listalta. Tärkeintä kaikessa on ne ihmiset joiden kanssa saa viettää aikaa. Ja tärkeintä oliskin maksimoida se aika. 

Joulurauhaa odotellessa!