Onko osa 5 jo hyvä päätösosa? Vaikka mulla on kyllä vielä kirjotettavaa, kun syksyllä oon ollut laiska. Siis tän blogin kanssa. Pikkuhiljaa viime vuosi on saatu kasaan ja univelat nukuttua. Ehkä mun kannattaa ottaa tavoitteeksi tänä vuonna nukkua enemmän. Tai siis riittävästi... Joo, asiaan!!
Seuraavassa ei tuu olemaan minkäänlaista punaista lankaa :) Välähdyksiä elämästä. Sellasia, jotka voi tuoda iIoa ja Valoa elämään.
- Marraskuun lopulla mun kalenterissa oli itse kirjoittamani merkintä "Hae Taika-astia!" Katoin merkintää ja mietin, että mikä ihmeen merkintä tää on ja mihin se liittyy. Töihin, kotiin, lahjoihin... mistä sen voi tietää... Ei mulla ollu mitään mielikuvaa asiaa. Kunnes sanoin asiasta Äitille!! Taika-astia tarkoitti niitä Taika-astioita, joita syksyllä pystyi ostamaan halvemmalla kun keräsi tarroja K-kaupoista. Mulla ei ollu tarroja, mutta mulla oli Kodin Kuvalehden kuponki sellaiseen. Ostin puolella hinnalla punaisen Taika-kulhon. Siihen oli kiva laittaa joulusuklaita. Onneksi on Äiti!!
- Pakko kertoa myös autonpesusta marraskuun lopussa. Halusin pestä auton ja mennä toisen kerran elämässäni sellaseen autonpesukoneeseen. Piti soittaa pikkuveli mukaan avustamaan hommassa. Edellisellä kerralla oli mukana isä. Juu. Hienosti meni. Toimin aivan niin perinteisesti kuin nainen voi toimia. Ennen pesukadulle pääsyä, sain auton sammumaan jo kahdesti. Kyllä :) Sen jälkeen poika, joka otti vastaan mut, niin antoi vähän tarkempia ohjeita miten siellä toimitaan. Kaikki meni ihan hyvin sitten lopulta. Ei voi mitään, mä oon nainen :)
-Pari välähdystä positiivisesta naapurimaastamme :) Mä alan uskoa siihen, että ruotsalaiset vaan oikeesti on paljon iloisempia ja positiivisempia kuin suomalaiset. Niin. Joulukuun alussa matkustin Ruotsiin. Bussikuski Suomessa ja bussikuski Ruotsissa olivat aivan toistensa vastakohtia. (Saattoi silti johtua siitä, että toinen palvelu klo 5 aamulla ja toinen klo 19 illalla. Siinä voi olla suuri ero.) No mutta. Sitten näin jotain hupasaa! Slussenilla oli sellanen nopeusmittari, joka ensin näytti nopeuden millä ajoit, sen jälkeen siihen tuli hymiö!!! Ilmeisesti ne hymiöt kannustaa ajamaan rajoitusten mukaisesti. Ikäväähän se olis, jos oman ajon jälkeen näkyisi surunaama. Nyt tällä reissulla olen jälleen kohdannut ystävällisiä autokuskeja, jotka pysää kun vähänkin vilkaisee suojatietä. Ja tv:ssä oli uutisissa äärimmäisen positiivinen sarjakuva, joka kuvasi sitä, milloin aurinko nousee ja milloin se laskee. Se oli paljon mielenkiintoisempi kuin Suomen kuvaukset asiasta. Oon törmänny myös ikäviin ruotsalaisiin kauppakeskuksissa, että en sitten tiiä.
Siis, iloa ja valoa elämään! Sitä mä ajattelin tänä vuonna taas saada. Se vaatii myös antamista. Uudenvuodenpäivän kätköreissulla taas tajusin, että miksi mun pitäis mistään asiasta murjottaa. Asiat on niin paljon paremmin kuin ehkä jossain päin maailmaa. Mulla on niin vähän syitä olla totinen, vakava, hankala, masentunut ja kiukkuinen, että siihenhän menee ihan turhaa energiaakin. Tänä vuonna mä hymyilen mun pienillekin vaikeuksille. Mä hymyilen niin paljon, ettei kukaan! Oon vaan iloinen elämästä. Ehkä se hymyily voisi tarttua. Ja toivottavasti se hymy voisi tuoda ilon toisen ihmisen elämään ja kun toisella on vaikeeta, niin se voisi olla toivon pilkahdus paremmasta.
Kokeillaan :)
