Lokakuu on vaihtunut marraskuuhun ja oikeastaan ollaan jo puolessa välissä. Ennen kuin alkaa uuden viikon suunnittelu, vietän hetken Frendien ja blogin parissa. Tää mun bloginpito on vähän muuttunut. Aluksi kirjoitin vain itselleni (ristiriitaista, eikö? Kirjoittaa blogia itselleen ja kuitenkin sen verran julkisesti, että kuka tahansa voi tätä lukea...hmm..). Nyt, kun tiedän, että jotkut (lähinnä tutut) käyvät silloin tällöin lukemassa, niin olenkin alkanut kirjoittaa "jollekin". Tarkotan, että kirjoittaessani en kirjoita vain minulle, vaan aattelen, että joku oikeesti lukee tätä kirjoitan vähän niin kuin puhuisin hänelle asioitani. Hyvä, sekava alku!!
Elämässä, sisareni, elämässä, on nyt meneillään taas jokin muutosten ja itsetutkiskelun aika. Aika huomisesta jouluun, tulee olemaan melko tarkkaan aikataulutettua ja määriteltyä. Ja se on toisaalta ikävää. On kivaa kun on tekemistä, mutta mä haluaisin täyttää aikaani ystävien ja sukulaisten ja kullan kanssa olemisesta ja tekemisestä. Peli-iltoja, naurua, laulua, kätköilyä, juttelua, käsitöitä, hulluttelua, hyvää ruokaa ja leipomuksia. Kyllä sellasta koko ajan onkin ja on ollut. Ja nykyinen on vain väliaikaista, mutta silti. Oon huomannut haluavani asioita nopeammin ja enemmän koko ajan. Niin kuin tässä maailmassa tapahtuu. Mutta
"Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta...aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia... aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aika rauhalla." Saarn. 3:1-8
Kaikella siis on aikansa ja kun aika on valmis, kaikki järjestyy. Jollain tavalla. Ja kaiken tarkoitus selviää vasta myöhemmin. Miten siihen osaisikin luottaa.
Aloitin painopisteestä ja kirjoitan ajasta. Oikeastaan painopiste unohtui heti sen kirjoittamisen jälkeen. Mutta painopisteellä nyt voi tarkoittaa vaikka minkälaisia asioita: oikeaa painopistettä haetaan ratsastuksessa, mä haen mun kroppani painopistettä, painopiste työssä pitäis tällä hetkellä olla "Pyhä", elämässäni toivoisin painopisteen olevan Rakkaissani. Ja ihan oikeasti Rakkaissani, ei vain sanoin ja ajatuksin, vaan teoin! Nyt räpiköidään eteenpäin haaveillen ja unelmoiden toisenlaisista hetkistä ja nautitaan kuitenkin näistä hetkistä. Eräs ystäväni sanoi viisaasti tässä taannoin: "Kaipaus antaa rakkaudelle huutomerkin." Niin se taitaa olla.
P.S. Kulunut viikonloppu oli suloinen. Ruokaa, leffoja (Päiväni Marguerittin kanssa ja Benjamin Buttonin ihmeellinen elämä), kätköilyä (nyt niitä on mulla 72) ja isänpäivää. Kiitos rakkaudesta! Ja mulla on matkakuume. Onneksi muutaman viikon päästä on miniseikkailu Ruotsissa luvassa taas. Ja siellä on aikaa joulumarkkinoille. Nyt valmistaudutaan Kuninkaan tuloon, adventin aika ei ole enää kaukana!!
