Ja huomata, että nyt on Helmikuu!! (Ihan vielä ei oo, koska mun koneen kello näyttää 23.53) Aivan tuota pikaa silti kuukausi vaihtuu. Se on tänä vuonna pienelle ihmiselle suuri asia! Kuten Munamies asian ilmaisisi: " Tämä saattaa olla pieni askel teille, mutta suuri minulle!"
Tammikuun "härkäviikot" on saanu mun nauramisen ja nauttimisen koetukselle. Kalenteri huutaa vapaita ja luovia aikoja, joka viikonlopulle meinaa pukata jotakin ohjelmaa... Rahat tulee ja menee, eipä jää paljon säästöjä tästä alkuvuodesta... Ja muutenkin on ollu jotenkin ankea tammikuu. Talviunet ois tehny poikaa. (On toi kyllä sanonta...) Mut ehkä jollain tasolla oonkin jo koomaillut koko tammikuun. Nyt kun vaihtuu Helmikuuksi, tuntuu, että asiat alkaa taas rullaamaan. Ehkä kaikki johtuu myös siitä, että tänään töissä selvisi monta asiaa, ja se saa kalenteriakin näyttämään vähän paremmalta :)
Huomisaamuna väsyttää, mutta ei se mitään, nyt on Helmikuu ja valoa kohti mennään. Täytyy nyt tämän pikaisen ja tuskallisen vuodatuksen ohessa sanoa, että ei mulla kyllä ihan huonosti mee. On rakkautta, Jumalan huolenpitoa, kyllä mä pärjään taloudellisesti, työt ja vapaa-aika on kuitenkin suht tasapainossa. Ja jos työtä onki vähän liikaa, niin on se nyt kuitenkin ihan tosi kivaa työtä. Mulla on harrastuksia ja ystäviä. Asiat on kyllä melko lailla jees. Kiitos Jumalalle elämäni hyvistä asioista ja huolenpidosta. Oot paras!
P.S. Kun taas aikaa on riittävästi, täältä saattaa löytyä jokin parempikin merkintä. No. Ei aina voi voittaa ;)
