Vastuun välttelyä.

En oo tänään tehnyt mitään hyödyllistä. Tai no joo. Oon mä päivällä tehnyt työjuttuja ja soittanut ja vastaillut kysymyksiin. Mutta kun tulin kotiin, niin oon ollut oikein kunnon nörtti. Katoin elokuvaa ja surffailin aivottomasti netissä. Ja odotan sähköpostia. Odottavan aika on pitkä. Kone pesi pyykkiä mun maatessa sohvalla. Mutta tänään satoi ja mua väsytti.

Mun on nyt tehtävä jotain tälle elämälleni. Ei oo laitaa, että mä en jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään. Ja että en saa töissä mitään aikaiseksi. Ehkä mun pitää ottaa tosissani kollegoiden sairaslomat ja pitää rajata omia töitä.. Elämä on kivampaa kun elää hitaammin eikä hötkyile joka paikkaan. Ja oikeesti, ei tarvi mennä mukaan kaikkeen mikä ei kiinnosta. Jossain vaiheessa peli on vaan laitettava poikki. Mitä jos mulla olis mies ja lapsia? Niillekin pitäis olla aikaa... Tää on ihan hullun touhua. Kuinka vaikeeta on sanoa, että mua ei oikeesti kiinnosta? Missä määrin mä voin töissäni sanoa, että mua ei kiinnosta? Tai missä määrin sanoa, että mä en jaksa? Miksi pitää olla niin tunnollinen? Ja jos mun tärkein tehtäväni on kertoa Jeesuksesta ja rakastaa lähimmäistäni, niin voinko mä sanoa, että en tee tai en mee jonnekin? Voisin. Kyllä mä voisin. Just siks, että Jumala kyllä näkee, mikä mun tilanteeni on. Ja jos mä oon kunnossa, niin mä osaan paremmin rakastaakin. Ratsastustunneilla on opeteltu sitä, että siellä hevosen selässä voi vaan olla. Olla tekemättä mitään. Joskus on osattava olla tekemättä mitään. Muutenkin kuin hevosen selässä. 

Nyt mun pitää lopetella tästä vastuun välttelystä. Mä poden syyllisyyttä ihan vääristä asioista. Mä tiedän sen teoriassa. Mutta kun oppisin käytännössäkin. Tämänpäiväinen pohdinta on nyt lähinnä turhautumista jälleen kerran siihen, että tää maailma on niin vinossa. Ja mä oon hetkeks keskittynyt vaan niihin vinoihin asioihin. Kateutta, puuttumista toisten vikoihin, itsekkyyttä, rahan- ja vallanhimoa, välinpitämättömyyttä. Ja joo, en oo ite yhtään parempi kuin kukaan muu. Vaikka tässä maailmassa on kyllä jotain hyvää ja kaunista. Hyvää ja Kaunista on Jumalan rakkaus muakin kohtaan. Ilman sitä mä en pärjää. Vaikka yritänkin liikaa yksin.

Nyt siis. Yritän olla tekemättä mitään ja oppia kuuntelemaan Taivaan Isän asiaa. On palattava takaisin ristille, jotta voi jatkaa matkaa. Ristin luokse siis...

"Herra, johda vaikka, mun tieni kulkis minne. Johda silloinkin, kun en jaksa yrittää. Silloin kun mä heikko oon, johdatukses jatkukoon, koko elämän sun käsiisi jätän." Bass´n Helen: Taisteluni

P.S. On sekavaa tekstiä kyllä. Sen siitä saa kun yöllä kirjoittaa. Eikä tiedä miksi kirjoittaa.

P.P.S. Pari päivää sitten näin Ketun. Eri kettu kuin mistä tää blogi alkoi. Mutta se alku tuli mieleen.

P.P.P.S. Joskus on kiva tavata uusia ihmisiä :)

Oi, Italian kesä!

Nyt on juhlat juhlittu ja matkat matkusteltu. Lauantaina synttäripäivän jälkeen oli vuorossa kotini tilavuuden testaus. Hyvin mahtui 30 ihmistä. Mun mielestä oli oikein onnistuneet pippalot! Kiitos siitä Taivaan Isälle ja kaikille osallistuneille!

Rome, oh, Rome. Ihana kaupunki. Ja matka toi mun elämään aivan uusia ulottuvuuksia. Mä tutustuin mun kameraan ja voi vitsi, mä löysin sieltä kaikenlaisia asetuksia... Ja sen seurauksena Roomasta tulikin sitten otettua jonnin verran kuvia. Eikä reissussa oltu kuin viisi päivää. Italiassa oli siis kesä. Kaikkialla oli ihan vihreää ja punaista ja keltaista ja kaikki meni tosi hyvin. Nyt oon ihastunut italialaisiin pikkukyliin. Seuraavaksi pitää päästä viikoksi johonkin pieneen kylään ja viinitilalle. Uusia matkoja tässä on suunnitteilla, mutta pitää ensin saada talous kyllä taas kasaan.

Lomaltapaluuviikko oli melkoinen. Töissä oli hirveästi jännittäviä tapahtumia. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Muutenkin elämässä on vähän sellaisia jännittäviä asioita.. ;) Paluu arkeen on tapahtunut myös ratsastuksen osalta. Eilen olin kahden tunnin maastoretkellä ja sain kokea ihan kunnollisen paluun arkeen. Putosin nimittäin selästä :) Onneksi ei käynyt kuinkaan ja heppa ei lähtenyt pakoilemaan mihinkään pitkälle. Muovi heilahti, heppa oli hereillä mutta minä en. Kotvan päästä olinkin ojan pohjalla. Oli lähinnä koomista.

Tänään Äitienpäivänä sain tehä ruokaa meidän väelle. Me syötiin alkupalaksi tomaatti-mozzarellasalaattia sekä prosciuttoa ja hunajamelonia. Pääruoaksi jauheliharullia, joissa oli sisällä fetaa ja basilikaa sekä peruna- ja porkkanalohkoja. Lisäksi oli salaattia ja kermaviilikastiketta, jossa oli suolakurkkua, kapriksia ja sipulia. Yllättävän hyvää. Jälkkäriksi valkosuklaa-mansikkajuustokakkua. Sitten vaan pötköteltiin ja katottiin Funny Face ja Andre Wikströmin ensimmäinen jäähyväiskeikka.

Yksi asia vielä. Tai oikeastas kaksi! Perjantaina olin ystävän kanssa teatterissa. Se oli erikoinen kokemus. Sen jälkeen oli kyllä aika sanaton olo. Ilta ystävän kanssa oli hyvä :) Hyvästä illasta seuraa toivottavasti toinen hyvä ilta, sisältäen viiniä ja raclettea. Sitä odotellessa on vielä ensi viikko..

Vika juttu! "Tästä kaikesta mä Sinua voin ylistää, oot kaikki se riittää. Ja kaikki mikä painaa se pois pyyhitään. Teit kaiken, se riittää." Kuluneista kahdesta viikosta voin kiittää vain ja ainoastaan Jumalaani. Kiitän Häntä armosta ja rakkaudesta!