...osaan hyvää uutta vuotta toivottaa, mutta aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa...
Oikeesti osaan sanoa kiitos ehkä viidellä kielellä: suomi, ruotsi, englanti, italia, ranska, viittoen, hmm... ehkä saksa ja espanjakin löytyis... MUTTA! Miten vaikeaa oikeasti on kiittää. Kiitos. Ei ole pitkä eikä vaikea sana. Sen voi sanoa useinkin. Vaikka joskus ärsyttää, jos liikaa kiitellään. Elämäni aikana, tai ainakin parin viime kuukauden aikana, oon jälleen yrittänyt alkaa kiitollisemmaksi. Haluaisin muistaa, että saan olla kiitollinen Taivaan Isälle niin monesta asiasta. Terveydestä, ruoasta, vedestä, kodista, ystävistä, perheestä, rakkaudesta. Ennen kaikkea siitä, että saan elää.
Kuinka usein Kiitollisuuskanava kääntyykin Kitinäkanavalle.. Ei ollut hyvää palvelua, mun kodissa ei oo sitä eikä tätä, mulla on liian vähän rahaa, mua ärsyttää kun ei tapahdu mitään, mulla ei oo uusia vaatteita, tää ruoka on pahaa, mulla ei oo kavereita, mun elämä on ihan tylsää, täällä on kylmä, täällä on kuuma, muut ihmiset on ihan tyhmiä. Kitisemiseen ei tarvitse erikseen ryhtyä, mutta välillä tuntuu, että kiitollisuuteen pitään. On muka vaikeaa muistaa niitä hyviä asioita omassa elämässään. Ja sitä, että Jumala hoiti asiat niin, että meidän ei tarvinnut kuolla kaiken pahan ja kitinän takia, vaan Jeesus kuoli ja nousi ylös haudasta. Kaikki tämä siksi, että meillä olisi iankaikkinen elämä. Eikö siinä oo jo kiitoksen aihetta todella!
Tänään päätin jälleen kerran vaihtaa Kiitollisuuskanavalle. Tästä vuodesta tulee paras vuosi ikinä. Ja jos ei tuu, niin sillä on tarkoituksensa. Mun elämä ei nyt hetkeen aikaan ole mennyt niin kuin oon toivonut, mutta kaikella sillä on tarkoituksensa. Myös sillä kivulla ja tuskalla mitä joutuu tuntemaan. Se on raskasta, mutta helpottaa kun tietää, että Taivaan Isä on siinä mukana... Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois, sanotaan laulussa. Ja se pitää niin paikkansa.
Mulla on edelleen mun asiani, joista kipuilen. Mulla on edelleen mun asiani, joissa oon keskeneräinen. Mulla on edelleen ne asiat, joista oon iloinen. Kaikesta huolimatta tää vuosi voi olla paras ikinä. Ainakin tähän mennessä!
P.S. Osallistu Yhteisvastuukeräykseen! Se on nyt megatärkeää! Ja rukoile, että siellä ihmiset saisivat toivoa uudesta elämästä kaiken sekasorron ja surun ja murheen keskellä.
"Riisu kengät, maa jolla seisot on Herran, pyhää ja puhdasta maata, katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata. Paina pääsi, maa jolla seisot on Herran, Hän itse puhuu ja kuulee, koskettaa meitä kuin viljaa, sillä Jumalan pelloilla tuulee..." Pekka Simojoki/Pyhän kosketus
