Joulu. Haikeutta ja Iloa.

Mulla oli täydellinen Rory-päivä. Kahden jälkeen lähdin töistä ja sen jälkeen olin ihan vain keskenäni. Kävin kaupungilla ja tuhlasin melkein kaikki rahani. Ostin kuitenkin joululahjoja toisille ihmisille (ja vähän itsellenikin). Kävin ruokakaupassa ja tulin kotiin. Pakkailin, pyykkäilin, katoin Taru Sormusten Herraa ja tein lasagnea. Ja menin nukkumaan myöhään. Ihana ilta. Ja seuraava päiväkin oli ihana, kun sai vaan olla. Sunnuntaina laulettiin sitten kauneimpia joululauluja Lattomeren kirkossa ja näin ystävää, jonka oon nähnyt vuosi sitten viimeksi. Kyllä me mailaillaan ja tekstaillaan, mutta on eri asia nähdä ihan oikeasti!

Tänään nautin töissäolosta. Sain tehtyä ennen-joulua-hoidettavat-asiat ja lähdin ostamaan viimeiset joululahjat. Loppuillan pakkasin muuttoa varten. Ja nyt iskee jouluhaikeus. Perjantain Rory-päivä oli mahtava, mutta liikaa sellaista itsekseen oloa ei ole hyvä. Kummallista on myös, että nyt ei jotenkin innosta pakkaaminen. Ehkä se vaan johtuu joulusta. Joulunaikaan pitäisi tehdä muuta kuin pakata. No, ensi vuonna sitten.

Vaikka on mulla haikeutta muutenkin. Se tulee nykyään aina. Joka joulu. En voi sille mitään. Nautin kyllä jouluna kaikesta mitä silloin tapahtuu. Mutta mä kaipaan niitä jouluja, jolloin ympärillä oli mummu ja pappa ja kaikki serkut ja tädit ja eno ja sedät. Kun yhdessä syötiin jouluaattona, ja kun joulupukki tuli mummulaan. Ei sillä että nyt olis huono, mutta mä nautin siitä, että oltiin yhdessä.

Mulla on mun syyni haikeilla jouluna. Mutta joulussa on myös Iloa. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon! Siitä riemuitsen ja käyn joulun viettoon yrittäen muistaa joulun sanomaa. Sitä, että meille on syntynyt Vapahtaja, Rauhanruhtinas, Ihmeellinen Neuvontuoja!

Joulu saa varmaan haikeilemaan, koska silloin loppuu jotain ja alkaa jotain uutta. Vuosi on loppumetreillään ja uusi alkamassa. Vanhasta ja tutusta ei haluaisi luopua ja tulevaisuudesta ei tiedä. Onneksi saamme luottaa Jumalan johdatukseen ja muistaa että

"God is in us, God is for us, God is with us, Emmanuel. He´s the Saviour we have been praying for, in our humble hearts he will dwell, God is in us, God is for us, God is with us, Emmanuel." Casting Crowns/ God is with us.

Siunattua joulua!

Suuria suunnitelmia

Huomenna on suuri päivä. Odotan sitä innolla. En malttais tehdä töitä enää. Huomenna mulla on sellainen Rorypäivä :)

Ensin hoidan työt. Ne on ohi 12 mennessä (Pakko olla). Tuun syömään kotiin ja pakkaan autoon kamoja niin paljon kuin mahtuu. Vien kamat uuteen kotiini ja nautin siellä hetken. Ihan vain hetken. Sitten kutsuu kaupunki ja joululahjaostokset. Ärsyttävää kyllä mennä sinne ruuhkaan, mutta ei voi mitään. Toisaalta, en oo pitkään aikaan ollut kunnolla kaupungilla. Voih.

Kaupungin jälkeen tuun kotiin ja oon koko illan kotona. Teen kaikkia muuttohommia ja päivitä facebookia ja lähettelen kuvia ihmisille. Teen lasagnea ja pyykkään ja pakkaan. Katon Taru Sormusten Herrasta kakkososan. NAUTIN ihan vain omasta seurastani.

Huomenna piti olla diaktapaaminen kurssikavereiden kanssa Helsingissä. Mutta se siirrettiin. Nähdään sitten ensi vuonna. En olis nyt kyllä jaksanut mitenkään lähteä Helsinkiin asti. Mulla ei oo ehkä sataan vuoteen ollut iltaa ihan omassa seurassani. Huomista ennen pitää nyt kyllä nukkua. Sitten jaksaa toimia koko toimintapäivän. JA parasta.. useimmat ei suunnittele näin pitkälle, mutta mä aion myös nukahtaa sohvalle! Ah, mahtavuutta!! Ja kun tulee joulu, mä aion myös nukahtaa sohvalle. Tai ainakin kömmin aamulla tv:n ääreen peiton kanssa. Se on mun Tapaninpäivän aamu.

Kaiken tämän odotuksen keskellä yritän keskittyä myös siihen odottamiseen, josta tämä adventin aika muistuttaa: Odotan, että Jeesus tulee ja pelastaa meidät. Samalla myös yritän muistaa, että odottavan aika on pitkä, ja on syytä keskittyä ihan tähän päivään. Ja tämä päivä sanoo nyt että on Masan ja mun treffien aika. Eli hyvää yötä piltit, nalle silmät sulkee, lapsosista näkee, nalle monta unta.

Huomiseen.

Joulukuun ryhtiliike!

"Kestä, äläkä anna ulkoa tulevan halveksunnan ja kiittämättömyyden murtaa itseäsi, älä myöskään sisimmässäsi riehuvan levottomuuden, vaan ajattele näin: "Juuri heikkona olen voimakas".

Siinä ystäväni Martti Lutherin mietteitä.

Yskän kourissa nyt ajattelen, että heikkona olen voimakas. Teen niin, koska nyt päätin tehdä joulukuun ryhtiliikkeen! Tiistaina ollaan joulukuun puolessa välissä ja nyt on hyvä aika ryhdistäytyä. Ryhtiliikkeen voi tehdä heti huomenna. Eikä vasta viidestoista päivä.. hihihi... siis eikä vasta joulun jälkeen tai vuoden alussa vaan NYT on oikea aika! Vaikka nyt elän muutaman viikon kaaoksen keskellä, niin se ei tarkoita, että mä itse voisin heittäytyä hunningolle. Pitää vaan luottaa hallittuun kaaokseen.

Ei tässä sitten muuta. Juuri heikkona olen voimakas. Aamen.

Kesytin kissaa ja ostin kodin!

...ja tuhannen muuta asiaa!!! 

Siitä on aikaa, kun viimeksi tänne kirjoitin, ja tuon otsikon piti olla jo n. 7 viikkoa sitten. (Hyvänen aika! 7 viikkoa meni ihan vauhdilla...) Samana päivänä kun sain tietää, että tarjoukseni kodista on hyväksytty, niin kesytin kissanpentua Lattomerellä. Kissa sai samana iltana nimekseen Uolevi. Uolevi tuli sisälle piiitkän maanittelun jälkeen ja meni ulos tovin päästä yhtä piiitkällä maanittelulla.

Sain jo huomautuksenkin viime kirjoituksen perään, että viime kirjoituksesta on aikaa. Ja niinhän siitä on. Yritän nyt päästä yli siitä, ja kertoa mitä mun elämässä nyt tapahtuu.

a) Viime ja tämän kirjoituksen välissä on ollut sekalaisessa järjestyksessä:

-Maata Näkyvissä-festarit.. jotka uhattiin perua jonkun juukelin sikataudin vuoksi. Luojalle kiitos, että ei peruttu! Tapasin australialaisen tutun festareilla, ja yllättäen tämä tuttu tuli myös seuraavana viikonloppuna vierailulle Poriin! Se oli villiä.

- Ostin myös siis kodin! 60 neliöö, kaksio, pienkerrostalo (vain 10 asuntoa kaikenkaikkiaan), ruma ulkopuolelta, kaunis sisäpuolelta. Vaikka nyt avaimet saatuani ja asunnon ollessa tyhjä, mietinkin, että mitä ihmettä oon mennyt tekemään, niin uskon, että mulla ja mun kodilla tulee olemaan ihana yhteinen elämä!! Tosin en tiiä kauan se kestää, kun oon neljän vuoden aikana muuttanut neljä kertaa... :D Mutta se on vaan maallista kuitenkin. 

- Töitä. Niitä on riittävästi. Koko ajan. Liian vähän oon nähnyt kavereitani.

- Ratsastusta ja kuoroa. Parhaat harrastukset juuri tuossa järjestyksessä. Ja oon saanut mennä kaikenlaisilla hevosilla. Ihania ystäviäni ovat uudet tuttavani Hönö, Tarsan, Vinski, Pilvi kuin myös vanha ystäväni Usva. Ensi kesän ratsastusleiri on varattu.

- Frendejä, Gilmoreja, virkkausta, virkkausta, kutomista, festaripipoa, Gilmoreja, Frendejä ja vähän leffoja!!

- Ja hei! Kokeilin jotain ihan Villii!! Menin linja-autolla Leppäkorvesta Porin keskustaan ja takaisin. Enpä sellaista retkeä vähään aikaan tee. Meinasin jäädä myös linja-auton alle... eli se oli Villii!! 

b) Nyt odotan:

- joulua! Ihan hulluna odotan joulun aikaan koittavia siirrettyjä vapaapäiviä. Sitä ennen pitää saattaa koululaiset ja päiväkotilapset Tähden roolissa joululomalle. Ja glögeilyä pitää harrastaa paljon. Ai niin, Rajaton Joulu -konsertissa olin ja se oli MAHTAVA!! Keski-Porin kirkko ja Rajaton! WAU!! Eniten joulussa ootan kyllä sitä, että saan kuulla miten Jesajan ennustukset toteutuvat! "Hänen nimensä on ihmeellinen neuvontuoja, Rauhan Ruhtinas..."

- muuttoa! Muutan omaan kotiini. Mun kotiin. Pankin koti. N. 30 vuoden päästä se on mun oma... Siitä en tiedä mitä silloin elämässä tapahtuu. En mieti sitä nyt. Joulun ajan ryhdyn karavaanariksi, koska toinen koti on silloin laatikoissa ja toinen tyhjänä. Uudeksi vuodeksi uuteen kotiin. Saatan maistaa lasillisen punaviiniä myös silloin. Siihen asti... siivousta, pakkausta ja kyllä te tiedätte...

- odotan... yskän loppumista, ystävien tapaamisia, omaa "Lukeani" (kesti kahdeksan vuotta, ennen kuin Luke ja Lorelai tajus!!), aikaa kesyttää Uolevia enemmän, aikaa sisustamiseen ynnämuutasellaista. Mutta pääosin oon kyllä tyytyväinen juuri tähän hetkeen. Vihdoin sain blogin päivitettyä. Ja kun tähän istuin niin ajattelin, että vaikka mulla on miljoona asiaa kalenterissa ja hoidettavana ja tuntuu, että aika ei riitä, niin mä luotan siihen, että kaikki valmistuu ajallaan. Aivan varmasti. Odotan myös tulevan maailman elämää!!

Kohta sytytetään jo kolmas kynttilä, odotuksen täyttymys lähestyy ja tämä pitää lopettaa, ettei tämä teksti nyt katoa mihinkään. Yritän palata asiaan tuota pikaa!

Siunattua adventin aikaa!!