Tähtisumussa...

Oijoi... Järkkärimiehestä ei ole lisää kerrottavaa :) Se oli vaan töissä ja hymyili mulle. Ja sanoi "Moi ja Tervetuloa uudelleen"... Äh, näin minä kävelen onneni ohi, aina vaan. Mutta se ei ollut mun asiani tänään. Piti vaan palata tähän, kun oli pyydetty lisää :)

Varsinainen asiani liittyi kylläkin kesäpuuhiin. Yksi tämän kesän tehtävistä on laittaa leikkimökit kuntoon. Mummulassa ja Lattomerellä. (Ei, kenellekään ei ole syntymässä lapsia. Ei vielä. Ei ehkä koskaan. Mistä niistä lapsista ikinäkään tietää. Ja isäkin tänään sanoi, että ei niitä kannata niin murehtia.. Että älä sinäkään murehdi!)

Leikkimökit siis siivotaan ja maalataan. Mummulasta aloitettiin. Ja olipas kiva ilta. Oltiin minä, pikkusisko ja serkku. Onneksi oli maalausvaatteet, jotka on oottaneet jo vuosia vaatekaapissa. Jos vaikka joskus maalaa ;) (Tää kohta oli serkulle, jos vaikka sattuu lukemaan :) ) Siinä punamultamaalilla mökkiä maalailtiin ja priimaa jälkeä tuli. Juteltiin niitä näitä ja samalla taannuttiin jonnekin 3-5-vuotiaiden tasolle. "Tää menis nyt hakemaan c-vitamiinia" ja "sitte ne tarjoilis pojille kahvia" ja "nyt nää menis nukkumaan" ja "sateensuojaan" :D Hauskaa oli kyllä.

Hassu juttu, tai Jännä juttu, oli se, että mummulan leikkimökki on nyt täysi-ikäinen, eli 18 vee. Ja se on alunperin ollut tavallisen punainen ja valkoiset ikkunapielet ja nurkkalaudat ja pieni terassi. Ja sellaisena se onkin säilynyt mielessä kaikki nämä vuodet. Muistan niin sen päivän, kun isän rakentama mökki tuotiin mummulaan. Se oli jännää 11-vuotiaalle. Ja kyllä siinä mökissä onkin leikitty. Ja paras muisto siitä on se kun nukuttiin siellä mökissä mummun ja pikkusiskon kanssa. Muutama vuosi sitten nukuin siellä myös kummipojan ja sen siskon ja yhden muun serkun kanssa. Monta mukavaa muistoa punaisesta mökistä. MUTTA... nyt kun maalattiin mökkiä, niin huomattiin että aurinko oli tehnyt tehtävänsä. Sekä sade ja tuuli. Kaunis punamultamaali on vuosien varrella haalistunut pois ja mökki oli harmaa. Kunnes tänään sai uuden kauniin punamultamaalin pintaansa.

Miten voikin olla että se leikkimökki on säilynyt mun ja siskon ja serkun silmissä punaisena, vaikka se onkin ollut jo monta vuotta harmaana?

Tästä asiasta vois nyt vääntää monta asiaa, joko hyvään tai huonoon suuntaan... Ja hengellistämäänkin tämän leikkimökin maalauksen pystyisi. Mutta annan nyt olla.. Koska nyt vaan nautin siitä, että meillä oli hyvä syy mennä mummulaan ja pappan kanssa oli hauskoja juttuja. Voi kun ne hetket jatkuisivat. Ja jonain päivänä mummun kanssa saadaan taas nähdä. Jonain päivänä. 

Tähtisumua oli illan leffa ja siinä sanottiin... "todellinen rakkautesi on ollut koko ajan edessäsi..." Mä en oo sattunu näkemään sitä, eli kysyn missä! Ja kuulen vastauksen: "Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1.Joh.4:7-10

Jos mä oisin sä, mä oisin mun kaa..

ja jos mä olisin se järkkärimies Jazzeilla, niin mä olisin pysähtynyt ja tehnyt muutakin kuin hymyillyt ja sanonut "moikka ja tervetuloa uudelleen". No en tehnyt minäkään muuta kuin hymyillyt. Että oli ihan kiva kohtaaminen.. joka jäi siihen.

Olipas vapaaviikko. Monta asiaa oli mielessä, jotka olisivat sietäneet tulla kirjoitetuksi blogiin ylös. Oli Maarit ja Sami Hurmerinnan keikka oikein bändin kanssa, (Siistii oli!! Muistan jäätelökesää ja jos tahdot tietää mitä on valo.. ja ole aina nuori rohkea ja katso valoon päin... Ihania biisejä. Ja Lainaa vain :) ) oli Erykah Badu, (diiva, joka soitti kahden tunnin keikan. Oikeesti kaksi tuntia! Hullu nainen), oli kirkkopuistossa soi tapahtuma, jossa sain yllättäviä kiitoksia lavalta, voi, olipas se outoa, oli myös Brian Setzer, Hypnotic Brass Ensemble, ja Regina ja Asa.. ja Sahan soittoruokala... ja niin paljon kaikkea. Kivoja ihmisiä, kivoja vieraita.. oijoi :) Bändit olivatkin sitten huonompia ja parempia.. ja oli villapaitamies. Ja se ihana järkkäri.. Ihan oli outoa meininkiä. Mutta kerrassaan kivaa :)

ja nyt oon niin väsynyt että oon vaan ja ainoastaan sekava. Täällä mun kotonakin on niin kovin kuuma. Oikein todella. Tämä vaan tarkottaa että on mentävä nukkumaan. Mutta viime blogissa en ollut vielä vissiinkään valmis, niin nyt tässä olisin. Ja niin teini kuin tuo biisi onkin, mut todellakin jos mä oisin sä, niin todellakin oisin mun kaa! Nyt hyvää yötä. Tänään mentiin riman ali, mut kirjotin kuitenkin jotain. Palataan asiaan myöhemmin.

P.S. Lomasuunnitelma on tehty. Toivottavasti se toteutuu :)

... sitten olen valmis, sinun pitää omanasi...

Nyt alkoi viikon vapaaputki. Leirivapaita, viikkovapaita, allejääneitä vapaita, siirrettyjä vapaita.. Mitäikinänesittenlie, mutta niitä yhdistää sana vapaa. Monta puuhaa kyllä on tälle viikolle. Yhden jo tein. Sain mansikat pakastimeen. Niitä voi syödä sitten talvella. Myöhemmin sitten vielä mustikoita ja ehkä vadelmiakin. Ja omenahilloa... Viimeisen hillopurkin avasinkin toissapäivänä. Olemme näköjään siis siinä vaiheessa kesää, että mua alkaa jo kyllästyttämään ja odottelen syksyä. Paitsi jos aurinko alkaa paistamaan kunnolla niin kesä on kiva. Ja on se hyvä että ihan vielä ei ole syksy, koska se tarkoittaa taas hullua töiden paiskimista. Oppiiko koskaan tekemään töitä stressaamatta ja tekemättä liikaa?  

En murehdi sitä nyt. Koska nyt ei oikeastaan voi murehtia mitään. Lenni-Kalle soittaa mun dvd-soittimessa pianoa taitavasti eri artistivieraidensa kanssa (Lenni-Kalle Taipale: Piano). Hieno levy on. Kertakaikkiaan. Eilen olin hienolla keikalla Tampereella. SMG pani parastaan soimaan Ilveksessä. Näin siellä yhden vanhan isoskaverinkin sattumalta. Se oli mukavaa kyllä :) Ja mun luona oli yökyläilijä. Sekin oli hauskaa. Ja ensi viikolla tulee lisää yökyläilijöitä. Ainakin yksi. Ensi viikko on muutenkin toivottavasti sellasta ihmisten näkemisen aikaa. En oo kauheesti nähnyt muita kuin leiriläisiä ja työkavereita. Niissä ei kyllä mitään vikaa ole, mutta mulla on niin läheisiä ihmisiä, joita on kiva nähdä..

Juuri oon taas kaikenlaisten asioiden ostokiellossa. Ruokaa on tietty pakko ostaa. Ja bensaa. Mutta muuten. Paitsi yksi levy pitää saada. Hölmö rakkaus, ylpeä sydän. Koska siinä on Valmis-niminen biisi. Btw. Eilisestä pitää nyt vielä sanoa, että pääsin vohvelikahvilaan. Vohveli vuohenjuustolla, kermavaahdolla ja mansikkahillolla. Aivan täydellistä. Olisin ottanut kuvankin, mutta paikka oli niin kertakaikkiaan pieni, niin en sitten kehdannut. Yleensä en kehtaa tehdä asioita.. Joskus se harmittaa, joskus siitä on ihan hyötyä.

Ensi viikon aikana myös selviää että jäänkö mä nyt tähän kotiin vielä hetkeksi vai onko syyskuussa muutto edessä... Ehkä siitä nyt ei enempää vielä, kun en oo edes käynyt katsomassa.. Rivarikaksio olis tarjolla. Saunalla. Kolme euroa enemmän. Mutta vuokralle. Ei oma. Leppäkorvesta. Mut se olis rivari... kuinkahan paljon mulla on varaa maksaa vuokraa.. No, huomenna tiedän taas vähän enemmän.. Ja jos muutan, niin sitten muutan, ja sitä on sitten turha ressata. Elämä vaan muuttuu koko ajan. Mutta onneksi on yksi joka pysyy! "Jää yksi rakkaus, kun rakkaus häviää. On rakkaus siinä, että Jeesus vielä jää. Ja särjetyillä käsillään, syleilee hän särkyvää."

Oon tänään haaveillut taas.. ratsastustunneista, tanssitunneista (lattaritunnilla olin tänään.. tanssipari olis KOVIN kiva), kitaratunneista, pianotunneista, matkasta Roomaan... ja ai niin, mulla on 30-vuotismatkasuunnitelmakin. Ainoa suunnitelma on että ensi vuonna lähden jonnekin reissuun. Mutta kenen kanssa, mihin suuntaan, sitä ei voi vielä tässä vaiheessa mitenkään tietää. Monta haavetta mulla on.. yksi liittyy siihen tanssiin: olis kiva mennä parin kanssa sambaa ja tehdä sellasia hienoja pyörähdyksiä, mitä ne kaikki tyypit tekee tanssii tähtien kanssa... oijoijoi... Jatkan haaveiluja ja rukoiluja. Jonain päivänä jonkin mun toiveen on ihan pakko toteutua!

P.S. Vaikka itelleni näitä kirjoitankin, niin pahoittelen tällä kertaa pituutta. Nyt kerrankin oli aikaa kirjoittaa:) 

P.P.S. Yksi iso käsiteltävä asia on. Pikkuveli menee armeijaan. Ensi maanantaina. Pienestä veljestä on tullut iso... Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Isoja asioita: pikkuveljen armeija ja kummipojan seiskaluokka. On niitä muitakin.

"Pysy aina pikkuveljenä, ja lintuna, älä koskaan miehisty, en meidän taloon enää aikuisia halua... "